Telttailu on vapaudesta nauttivan vaeltajan valinta

Koiran kanssa patikoidessa teltta on kätevä tapa majoittua

Kaksivuotias sileäkarvainen collie Alma kiskoo innokkaana hihnaansa Ruunaan retkeilykeskuksen pihassa Lieksassa.

– Se tietää, mitä tapahtuu, kun rinkka on pakattu. Aina on kiire päästä eteenpäin, omistaja Elina Tauriainen, 36, hymähtää.

Alma on kulkenut Tauriaisen mukana vaelluksilla pennusta asti. Ensimmäisenä kesänä matkat olivat lyhyempiä, mutta viime ja tänä kesänä kaksikko on tehnyt jo useamman yön vaelluksia, joilla päivämatkat ovat olleet 10–20 kilometriä.

– Nyt suunnitteilla oli Koskikierros, mutta kun on näin kuuma, voi olla, että päädytään lyhentämään se Neitijärven kierrokseksi. Kesällä on kyllä hyvä vaeltaa illallakin, kun on vielä valoisaa mutta ei ihan niin kuuma, Tauriainen pohtii.

Ruunaan jälkeen tarkoitus on suunnata vielä kahdeksi yöksi hieman etelämmäs Patvinsuon kansallispuistoon. Molemmat ovat simpeleläiselle Tauriaiselle uusia retkeilykohteita.

Tauriainen on aina pitänyt retkeilystä ja liikkunut paljon luonnossa. Telttailusta hän kuitenkin innostui enemmän vasta muutama vuosi sitten.

Koiran kanssa kahdestaan liikkuessa teltta on hänestä kätevä tapa majoittua.

– Viime kesänä kun olimme Kolilla koko perhe, viisi henkeä ja kaksi koiraa, meillä oli pieni mökki varattuna. Lapset majoittuivat sitten mökin pihalla teltassa, hän kertoo.

Retkeillessään Tauriainen suosii valmiiksi merkittyjä vaellusreittejä. Kartan hän kuitenkin pitää aina varalta mukana, jos vaikka jokin reittimerkintä sattuisi puuttumaan matkan varrelta.

Leiriytymispaikkojen ennakkosuunnittelu riippuu siitä, kuinka tiheässä telttailualueita reitin varrella on.

– Katsoin, että Ruunaalla niitä on niin tiheässä, että leiripaikat pystyy päättämään ihan fiiliksen mukaan. Jos välimatkaa on enemmän, kannattaa vähän katsella etukäteen.

Pieni kupoliteltta kohoaa tasaiselle mäntykankaalle muutamassa minuutissa.

Pohjakangas maahan, kaaret paikoilleen, sisäkankaan ripustus niiden varaan ja vedenpitävä ulkokangas kaarien päälle. Ja valmista on.

Pystytys näyttää varmalta ja sujuvalta, vaikka Tauriainen kertoo, että tämä on vasta hänen toinen retkensä uuden teltan kanssa.

– Pieni miinus tässä on se, että sisäteltta pystytetään ensin. Jos sataa vettä, on kiire saada se kasaan, Tauriainen tuumii.

Edellinen teltta oli yhdellä kertaa pystytettävä mutta yhden ihmisen ja koiran tarpeisiin turhan iso ja painava, joten uuden teltan hankintakriteereistä tärkein oli keveys.

– Tämä painaa pari kiloa, kun edellinen painoi kolmisen kiloa enemmän. Kyllä se rinkassa tuntuu.

Kahden hengen teltta on Tauriaisen kokemuksen mukaan juuri sopiva yhdelle hengelle ja koiralle. Tosin edellisellä reissulla Seitsemisen kansallispuistossa samassa teltassa yöpyi lisäksi yksi teini-ikäinen, mutta silloin ei telttaan enää juuri tavaroita mahtunut.

Miten sujuu koiran kanssa samassa teltassa nukkuminen?

– Alma on tottunut siihen, että kun mennään telttaan, käydään nukkumaan. Onhan se yleensä myös väsynyt päivän vaelluksen jälkeen. Ja kun se ei kotona saa tulla sänkyyn, niin teltassa on luksusta, kun pääsee minun viereeni nukkumaan, Elina Tauriainen nauraa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .