Ugandan viisi helmeä – savanni kohtaa viidakon Niilin alkulähteellä

Uganda on huonossa maineessa suomalaisen liikemiehen kuoleman ja korruption vuoksi. Afrikan helmeksi kutsuttu Uganda on kuitenkin myös matkailumaa, josta löytyy paljon alkuperäistä mutta myös hyviä palveluita matkailijoille. Listasimme viisi syytä, miksi suomalaisenkin turistin kannattaa matkustaa Ugandaan.

Uganda sijaitsee päiväntasaajalla Victoriajärven pohjoispuolella erittäin hedelmällisellä maaperällä, jossa Itä-Afrikan savannit kohtaavat Länsi-Afrikan viidakot.

Ugandassa on myös Niilin alkulähde. Brittiläinen löytöretkeilijä John Hanning Speke löysi eurooppalaisille siihen asti tuntemattoman Victorianjärven elokuussa 1858. Sieltä Niili aloittaa 6 000 kilometrin matkansa Välimereen.

Edward- ja George-järvien välisessä kanaalissa on ehkä eniten virtahepoja neliökilometrillä koko maailmassa. Uganda on myös lintuharrastajien suosiossa lintuerikoisuuksiensa takia. Jättimäisen kenkänokkalinnun sanotaan olevan evoluution puuttuva lenkki dinosauruksen ja linnun välillä.

Ugandassa safarit ovat tuntuvasti halvempia kuin Tansaniassa ja Keniassa. Silti Ugandassa voi toteuttaa jokaisen safarimatkaajan unelman nähdä iso viisikko eli leijona, leopardi, puhveli, sarvikuono ja norsu. Big five on saanut nimensä siitä, että jalkapatikassa aikoinaan kulkeneille metsästäjille ne olivat vaikeimmat riistaeläimet.

Monen kansallispuiston ongelmana Ugandassa on salametsästys. Puistoissa tehdäänkin töitä paitsi eläinlajien säilyttämiseksi myös ympäröivän yhteisön hyväksi.

– Tarjoamme työpaikkoja ja työtilaisuuksia kylien ihmisille, jotta salametsästys saataisiin kuriin, puistonvartija Sam Mbabazi Murchison Fallsin kansallispuistosta kertoo.

Iso viisikko löytyy Ugandasta helposti, mutta kaikkia eläimiä ei näe samassa paikassa. Ugandan sarvikuonot kuolivat sukupuuttoon vuonna 1983. Nyt sarvikuonoja on koko maassa vain reilut parikymmentä, kaksi eläintarhassa Kampalassa ja loput luonnontilaisessa sarvikuonopuistossa.

Ziwa Rhino Sanctuary –sarvikuonokeskus on yksi maailman parhaista paikoista nähdä sarvikuonoja luonnollisessa elinympäristössään. Kun sarvikuonojen määrä puistossa nousee 30:een, niitä aletaan palauttaa luontoon.

Sarvikuonot saavat elää mahdollisimman luonnonmukaista elämää. Ne eivät tunnu häiriintyvän ihmisen vierailusta, vaikka menemme oppaan kanssa muutaman metrin päähän lepäävistä eläimistä. Opas Ronald on antanut ohjeet, mitä pitää tehdä, jos maailman vaarallisimpiin eläimiin kuuluvan sarvikuonon käytös alkaa muuttua uhkaavaksi.

Sarvikuononaaraat alkavat lisääntyä neljän–viiden vuoden iässä, mutta uroksilla kypsyminen vie enemmän aikaa.

– Obama on jo 11-vuotias, eikä sitä kiinnosta sellainen lainkaan, Ronald pyörittelee päätään.

Kaikilla puiston sarvikuonoilla on nimi ja ne on Ronaldin mukaan helppo tunnistaa. Puiston uusin tulokas on helmikuussa syntynyt 400-kiloinen sarvikuonovauva.

Ugandassa on monia kansallispuistoja, joissa kussakin on oma ainutlaatuinen eläimistönsä. Unescon maailmanperintökohde Bwindin kansallispuisto tunnetaan vuorigorillapopulaatiostaan, samoin Mgahinga Gorilla National Park, jossa rauhoitettu alue jatkuu rajan takana Ruandan ja Kongon kansallispuistoissa.

Toisessa maailmanperintökohteessa, Rwenzori Mountains National Parkissa, sijaitsee Ugandan korkein vuori.

Queen Elizabeth National Park suojaa monimuotoista afrikkalaista luontoa; siellä on virtahepoja, apinoita, leijonia ja suuria puhvelilaumoja. Ugandan safarien etuna on se, ettei paikoille vielä muodostu autoruuhkaa. Enimmilläänkin eläimiä katsomassa on samaa aikaan alle 10 autollista safarituristeja.

Murchison Falls National Park kattaa Niilissä olevan suuren vesiputouksen ympäristöineen. Puiston keskellä sijaitsevien hotellien uima-altailta voi nähdä kirahvien ja elefanttien kuljeskelevan ohi. Murchison Fallsin putouksien alle pääsee myös veneretkille.

Muita kansallispuistoja Ugandassa ovat muun muassa Kidepo National Park ja Kibale National Park.

Ihmisen lähisukulainen tuli tutuksi elokuvasta Sumuisten vuorten gorillat. Tositapahtumiin perustuvan elokuvan tapahtumapaikka on Ruandan puolella, mutta gorilloja pääsee tapaamaan parhaiten ja halvimmalla Ugandassa.

Afrikassa elää kaikkiaan noin 880 vuorigorillaa, joista 400 Ugandassa. Vuorigorillojen kanta on viime vuosina kasvanut ennen kaikkea Bwindin kansallispuistossa Ugandassa, missä ne saavat elää rauhassa niin salametsästäjiltä kuin metsureiltakin.

– Gorillasafarien maastossa mennään vaikeakulkuisessa sademetsässä: elämys sekin. Eläinten jäljitys voi viedä useita tunteja, eikä silti aina onnistu. Gorillaluvat ovat kalliita, mutta gorillasafarit houkuttelevat varsinkin amerikkalaisia ja saksalaisia, opas Abdallah Nyombi kertoo.

Lounaiskulmassa maata elävät myös simpanssit. Niitäkin pääsee safarilla katsomaan kävellen, mutta kovin lähelle ei saa mennä. Välimatkalla on tarkoitus suojella taudeilta paitsi ihmisiä myös apinoita.

Suomesta Ugandaan pääsee ainakin Piece of Ugandan, Mandala Travelsin ja Kilroyn matkoilla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .