Vincentin ja minun Dam

Minun Amsterdamini on kanavien, polkupyörien, homojen, jonojen ja Vincent van Goghin kaupunki. Damini on iloinen ja välitön kohtauspaikka.

Muutaman päivän yhteiselomme tuntui kuherruskuukaudelta verrattuna hollantilaisen valokuvaajan ja Kemijärven pari viikkoa kestäneeseen suhteeseen. Alankomaiden aviisi oli käyttänyt lähes aukeaman esitellessään valokuvaajan nuivaa näkemystä Suomesta.

Istuessani yhdessä monista kanavan varren kuppiloista silmääni sattui elokuun 9. päivän nrc next -sanomalehti. Levitin sen huurteisten täplittämälle pöydälle ja siinähän kotimaan kaupunki näyttäytyi kymmenen kuvan voimalla ankeana maailmanperänä tyhjine asemineen ja kaljaa kittaavina nuorina.

Kyllä Damistakin löytyy rumuutta, kuten aamuvarhain kadulla lojuvia jäteröykkiöitä ja kadun kulman virtsalle haisevia vessoja. Mutta mitäpä niistä.

Ravintola, mistä lehden löysin, saattoi jopa muistuttaa Kemijärven baaria, mutta tarjoilu pelasi, myös avoimen ikkunan kautta. Asiakkaat loikoilivat ulkona ikkunan alla olevilla patjoilla ja nauttivat kylmästä juomasta iltapäivän lämmössä.

Patjalta avautui maalauksellinen kanavanäkymä persoonallisine vanhoine taloineen, asuntolaivoineen ja risteilyveneineen. Siihen idylliin sulautuivat autot ja polkupyörien kellojen kilkatukset. Kuvauksellista.

Kanavaristeilylle

Parhaiten Damiin tutustuu kanavaristeilyllä. Veneestä voi tuijotella neljän kanavakehän varren taloja. Risteilyn voi keskeyttää ja nousta maihin ja jatkaa myöhemmin matkaa.

Jos haluat nauttia rauhallisesta ympäristöstä ja kapeista kaduista, niin tepastele vaikkapa juuri täällä lehtikuppilan alueella, Jordaanissa. Alue oli aikoinaan köyhien asuinpaikka, mutta nyt se lienee kaikkea muuta.

Talojen ulkoseinät on tehty vinoiksi, jotta isot tavarat voidaan vinssata ylös. Huonekalujen raahaaminen yläkerroksiin ahtaiden portaiden kautta on mahdotonta.

Ison taulun saa sujuvasti työnnettyä pakettiauton katolta parvekkeelle ja sieltä ovesta sisään. Tämän näin, mutta kamera oli hotellihuoneessa.

Pyörällä pääsee

Polkupyöriä kaupungissa riittää ja niitä on syytä varoa. Kypärää ei ole kenelläkään päässä, vaikka pyöräilijöiden vauhti on kova.

Hollantilaisten pyöräilyssä on silti järkeä ja se on tehty mahdolliseksi pyöräilijöille varatuilla ajoteillä. Pyörällä pääsee nopeasti paikasta toiseen, se ei saastuta, siitä ei koidu pysäköintiongelmia ja sen saa helposti sidottua kettingillä johonkin tolppaan.

Päärautatieaseman pyöräparkki muistuttaa muurahaispesää. Siitä on otettava kuva. Jos kaipaa kuhinaa, niin ajelee Leidsepleinille, missä on elämää aamusta yöhön. wLeidsestraatin varrella olevalla aukiolla ei tarvitse (voi) olla yksin.

Kaupunki tuntui olevan täynnä homoja, mutta se johtui suurelta osin kyseisenä viikonloppuna vietetystä Gay Pride -festivaalista.

Jordaanin alueella on homomonumenttikin; se on rakennettu kolmesta vaaleanpunaisesta graniittikolmiosta.

Vain yksi myytiin

Hotellimme sijaitsi museokorttelissa, jolloin taidemuseoita oli kulman takana. Hyvä sijainti helpotti kulkemista. Kaupungin jokaista kolmeakymmentä erilaista museota ei tarvitse koluta, voi valita mieleisensä ja nauttia vaikka siitä yhdestä.

Se voi olla merkittävimpien alankomaalaisten mestareiden töiden Rijksmuseum, missä on Rubensia ja Rembrandtia. Joillekin se on Anne Frankin kotimuseo. Monille ja minulle se on Vincent van Goghin museo.

Edes sade ei häirinnyt taidemaalari Vincent van Goghin (1853-1890) ihailijoiden intoa, kun he jonottivat katsomaan maailman laajinta Vincent van Goghin kokoelmaa. Se koostuu yli 200 taulusta, 500 piirroksesta ja 750 kirjeestä.

Museorakennusta ei voi sanoa kauniiksi, mutta se on sopivan kokoinen. Sen taideteoksiin jaksaa keskittyä. Kuvaaminen oli kielletty kokonaan.

Taiteilija maalasi samasta aiheesta useita tauluja, niinpä kuuluisista auringonkukista, keltaisesta talosta ja sadonkorjuusta on maailmalla useita versioita. Pikkuveljen elättämä Vincent sai myytyä vain yhden taulun: vuonna 1890 hänelle maksettiin punaisesta viinitarhasta 400 Ranskan frangia.

Alankomaiden aviisi, ncr next, kertoi samaisessa Kemijärvi-numerossa jotain van Goghin taulusta Belgiassa, mutta numeroita (hinta) jutussa oli hirveä määrä.

Lentokoneen laskeutuessa Helsinki-Vantaalle, ikkunasta avautui kuin voimakkain siveltimen vedoin maalattu ja tummilla ääriviivoilla reunustettu elokuinen peltomaisema. Kuin suoraan Vincentin taulusta.