Vuorilla akut latautuvat – Sveitsi tarjoaa elämyksiä myös sunnuntairetkeilijälle, joka haluaa nukkua yönsä hotellissa

Korkean paikan kammo, keskinkertainen kunto eikä minkäänlaista kiipeilykokemusta. Siitä huolimatta sanoin ”kyllä” patikointimatkalle Sveitsin vuorille. Kun saavutin Pilatus-vuoren korkeimman huipun Tomlishornin, tunsin itseni voittajaksi. Vuoren huippu sijaitsee 2 132 metrissä.

Edessä avautuivat upeat maisemat alas laaksoon ja kaukaisuuteen jatkuville vuorille. Päässäni ei huipannut, vaan raikas vuoristoilma tuntui avaavan aistit ja antavan energiaa. Jaksoin nousta huipulle vaikeuksitta, sillä vaikeustasoltaan keskikastiin merkatun reitin polut olivat yllättävän tasaisia ja helppokulkuisia.

Toki matkaan hotellilta huipulle mahtui taukoja, sillä elokuun auringossa kylpevät vuoristokukat, kello kaulassa laiduntavat lehmät ja sinistäkin sinisempi taivas vaativat pysähtymään ja lataamaan näkymiä kameran lisäksi sydämeen.

Matkan pääkohteet olivat Keski-Sveitsissä oleva matkailukaupunki Luzern ja Alppien keskellä sijaitseva Engelberg. Vähintään kahden kohteen yhdistäminen yhteen matkaan on viisasta jo ilmastosyistä mutta myös siksi, että Sveitsi on pieni maa ja etäisyydet maltillisia.

 

Kohteet olivat sopivan erilaisia, ja jos lentonsa valitsee järkevästi, ehtii molemmista nauttia jo pidennetyn viikonloppuloman aikana.

Lensin Zürichiin, josta junamatka Luzerniin kesti vajaan tunnin. Vierwaldstätterseen-järven rannalla olevassa kaupungissa on viehättävät rantabulevardit, joilla voi käydä vaikka lounaalla, jos jää luppoaikaa.

Elämyksellinen tapa matkustaa kesällä itse kohteeseen, Pilatus-vuorelle, on pari tuntia kestävän reittilaivan ja hammasratasjunan yhdistelmä.

Pilatuksesta tuli matkailukohde jo 1800-luvun lopussa, kun vuorelle rakennettiin ensimmäinen hotelli ja rautatie. Pilatus-Kulmin hotelleille lähelle huippuja pääsee gondolihissillä läheltä keskustaa Kriensista, mutta touko-marraskuussa vuorelle nousemiseen kannattaa valita ainakin kirkkaalla säällä maailman jyrkin, pääosin 48 asteen kulmassa nouseva hammasratasjuna.

Rata lähtee Alpnachstadista, jonne pääsee reittilaivalla tai nopeammin bussilla. Alpnachstadista voi myös kävellä ylös. Paikallisten mukaan se vie nelisen tuntia.

Pilatus sopii erityisesti auringonlasku- ja -nousubongareille, sillä hotelli ilmoittaa nousu- ja laskuajat samassa huonekortissa kuin ruokailuajatkin. Vuorilla yöpyvän kannattaakin ottaa ympäristöstä kaikki irti.

 

Illalla hotellin terassilta voi nähdä rinteillä käyskenteleviä vuorikauriita. Auringonnousua voi seurata pariltakin hotellin suosittelemalta huipulta. Lehmänkellojen kalke kuuluu vuorilla yötä päivää, mutta juuri heränneenä kokemuksessa on jotakin pyhää ja ajatonta.

Alastulo Pilatukselta Kriensiin jännitti, mutta matkat gondolihisseillä taittuivat ongelmitta. Matkalla näkyi patikointi- ja maastopyöräilyreittejä, joten alueella voisi viettää pidemmänkin loman.

 

Luzernista Engelbergiin pääsee junalla alle tunnissa. Engelberg on alppityyliin rakennettu, noin 4 000 asukkaan kunta, joka sijaitsee noin tuhannen metrin korkeudessa. Se on suosittu talvikohde, jossa on järjestetty muun muassa maastohiihdon maailmancupin kisoja.

Kylänraitti ei ole hiljainen kesälläkään, sillä tarjolla on yli 500 kilometriä vaellusreittejä. Vuorille vie neljä gondolihissiä, vaikka esimerkiksi Brunnissa voi liikkua myös jalan. Osa reiteistä menee metsässä, mikä tuo mukavasti vaihtelua ja varjoa porottavina päivinä.

 

Monille sopiva kohde on erimittaisia reittejä tarjoava Fürenalp. Jos seurueessa on heikkojalkaisempiakin, hissillä nousu ylös 1 850 metriin ja ruokailu ympäröiviä maisemia, kuten yli 3 200 metriin kurkottavan Titlis-vuoren lumisia rinteitä, ihaillen on jo elämys. Maasto hissiaseman ympäristössä on tasaista.

Päiväpatikoijat voivat valita useita reittejä. Toinen hissi on muutaman kilometrin päässä, ja alas pääsee myös kävellen. Valitsipa miten tahansa, vuorilla pääsee näkemään lehmiä, sillä osa poluista menee laidunten läpi. Reitit on merkattu hyvin, joten eksymisen pelko ei edes käynyt mielessä.

 

Kolmen patikointipäivän perusteella reissussa pärjää polkujuoksukengillä tai tukevilla lenkkareilla. Reppuun on hyvä ottaa vettä, aurinkorasvaa, hattu, pientä purtavaa ja sadetta pitävä takki, sillä ukkonen voi nousta äkkiä.

Matkalaukkuun voi varata myös kylmägeeliä: alastulo paikoin kivikkoisia rinteitä käy etenkin pohkeisiin ja selkään.

Vaikka turisteja on kesälläkin liikkeellä, missään ei elokuun puolivälin jälkeen ollut varsinaista tungosta. Vuorilla pääsi rauhoittumaan itsekseen ja nauttimaan luonnosta.

Fürenalpin reiteillä on muutama ravintola ja majoitustakin, mutta kaltaiselleni sunnuntaipatikoijalle kuuden tunnin kävelyn jälkeen hotellin palvelut suihkuineen ja illallisineen olivat täydellinen päätös päivälle.

Viikonloppulomailija hyppää Engelbergistä junaan, jolla pääsee takaisin Zürichin lentokentälle.

Kirjoittaja oli pressimatkalla Sveitsin Luzernissa ja Engelbergissä 20.–23.8.2018.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .