Älä tuhlaa, mutta älä myöskään hilloa rahoja tilillä – näin neuvoo sijoittaja Johanna Pöysti, joka 27-vuotiaana miettii jo eläkepäiviään

Voiko kuka tahansa suomalainen vaurastua? Kuinka kauan siihen menee?

Tällaisia kysymyksiä pohtii 27-vuotias Hyvinkäällä asuva Johanna Pöysti, joka kirjoittaa sijoittamiseen keskittyvää blogia ja pyörittää rahasta kiinnostuneille naisille tarkoitettua Massimuijat-ryhmää sosiaalisessa mediassa.

Hänen oma tarinansa ei ole mikään rääsyistä rikkauksiin -tyylinen satu. Johanna Pöysti on kotoisin varakkaasta perheestä, mutta eräänä päivänä tuhlarityttö huomasi, että tili voi myös tyhjentyä.

Ystävän neuvosta

Johanna Pöysti oli tottunut käyttämään rahaa, koska sitä oli aina ollut. Tuhlaamiselle tuli loppu kolmisen vuotta sitten, kun hän 24-vuotiaana havahtui siihen, että silloisella elämäntyylillä tilillä ei aina olekaan rahaa. Se oli pysähdyksen paikka.

Hän puhui asiasta ystävälleen, jotka neuvoi menemään talousvalmennukseen.

– Menin Varapuun päivän mittaiselle kurssille ja sain siellä ahaa-elämyksen. Ei minusta päivässä tullut mitään sijoittajaa ja tein kurssin jälkeenkin aikamoisia rahamokia, Johanna Pöysti tunnustaa.

Hän on puhunut avoimesti paitsi sijoituksistaan, varallisuudesta ja rahoista nauttimisesta, mutta myös menetyksistään.

Nousu ja lasku

Nuoren naisen tarina ei ole vain ruusunkukkia ja unelmaa. Perheellä oli rahaa, mutta se ei tuonut pelkkää onnea.

Hän on syntynyt keskelle pahinta lamaa eli vuonna 1991. Kun muut tekivät konkursseja, Johanna Pöystin isä perusti rakennusalan yrityksen. Ja sillä menikin hyvin.

– Isän yritys sai paljon töitä, päiväkoteja ja sen sellaisia.

Nousun ja menestyksen mukana tuli myös ongelmia. Isä alkoholisoitui. Pöysti on kertonut, miten isä paikkasi huonoa omatuntoaan antamalla lapsilleen kaiken, mitä nämä keksivät pyytää.

– Isän yrityksen nousu kesti 15 vuotta, lasku tapahtui kahdessa vuodessa.

Alkoholismin seurauksena äiti otti eron ja lähti lasten kanssa.

– Hän aloitti viisikymppisenä tyhjästä.

Rahaa on helppo käyttää

Kun isä kuoli, 18-vuotias tyttö huomasi olevansa perijätär. Yritys ajettiin konkurssiin, mutta jotain jäikin. Sen verran, että nuori nainen osti oman asunnon ja järjesti oikein kunnon 18-vuotisjuhlat.

– Rahaa oli helppo käyttää ja asuntoa ostaessani pankki tarjosi lainaa avokätisesti. En olisi missään nimessä tarvinnut niin paljon kuin sain "remonttirahaa".

Johanna Pöysti on aina kuulunut joukkoon, jossa rahaa oli. Ajokortin kunniaksi saatu BMW ei herättänyt ihmetystä.

– Jos minä sain Bemarin, niin seuraavalla oli Audi. Se oli meistä aivan normaalia.

Opiskeluaikana hänen ei tarvinnut elää kaurapuurolla ja tonnikalalla, silloinkin oli varaa elää normaalisti.

Älä tuhlaa, vaan budjetoi

Johanna Pöystin vieressä kahvilan tuolilla oleva laukku ei ole maksanut tuhansia, ei edes satoja euroja. Se on maksanut 30 euroa.

– En ole koskaan laittanut rahaa sellaiseen... pidän kyllä esteettisistä asioista, ostan kauniita vaatteita ja sisustan. Myyn työkseni timantteja muille, mutta en himoitse niitä itselleni. Rahani menevät matkustamiseen, hän kertoo.

Joskus matkoja on maksettu luotolla. Tosin, silloin kun rahaa oli enemmän, hän ei käsittänyt, miksi joku edes hankkii luottokortin.

– En ymmärtänyt, miksi kukaan käyttäisi rahaa, jota ei ole. En ollut ennen tarvinnut luottoa, sillä olin aina taikonut rahaa jostain.

Nyt luotot on maksettu pois ja Johanna Pöystistä on kasvanut tarkka rahankäyttäjä.

– Budjetoin kulut todella tarkkaan. Joskus ruokakaupassa pitää miettiä, riittävätkö rahat ruokatilillä vai pitääkö sinne siirtää lisää. Vaikka minulla on varallisuutta, niin eivät ne rahat tilillä ole, vaan sijoituksissa ja asunnossa kiinni.

– Minulla ja miehelläni on nyt kolme sijoitusasuntoa. Meillä on niissä vuokralaiset.

Työlläkin voi rikastua

Johanna Pöysti uskoo työntekoon. Hän aloitti jo 13-vuotiaana isän firmassa ja Laatukorulla 16-vuotiaana. Nykyisin hän tekee kolmea työtä.

– Olen myyjänä Laatukorulla, teen verkostomarkkinointia ja lisäksi saan tuloja blogia kirjoittamalla.

Työstä saamiaan tuloja hän sijoittaa esimerkiksi rahastoihin ja asuntoihin.

– Laitan sijoituksiin vähintään 200 euroa joka kuukausi. Rahat ovat kohteissa, joista en voi helposti ottaa niitä käyttöön, jos haluan tuhlata ne vaikka matkusteluun. Ajattelen, että niitä rahoja ei tavallaan ole koskaan ollutkaan, hän kertoo.

– Olen huono säästämään, enkä saa nautintoa siitä, että hilloan rahojani jossain pankkitilillä. Siksi sijoitan ne.

Pitkäjänteistä puuhaa

Avainsana ovat pitkät sijoitusajat. Tuottoja ei ole suunniteltu viiden vuoden, vaan ennemminkin 30 vuoden tähtäimellä.

– Ihmiset ajattelevat usein, että sijoittamalla saa nopeasti tuottoa. Todellisuudessa se on pitkäjänteistä puuhaa. Minun tähtäimeni on kaukana tulevaisuudessa.

– Alussa sijoitukset eivät välttämättä edes tuota, mutta jonkin ajan kuluttua alkaa korolle tulla korkoa ja sitten tuotto alkaa jo näkyäkin.

Nuori nainen ajattelee jo nyt eläkevuosiaan. Nykyisellä sijoitusvauhdilla hänellä on siinä vaiheessa puolen miljoonan euron säästöt.

Nainen, ole tarkkana

Oman äidin tarina on opettanut Johanna Pöystille, että naisen kannattaa olla tarkkana raha-asioissa.

– Jokaisen naisen on pidettävä huolta omista raha-asioistaan. Minulla ja miehelläni on kummallakin omat tilit ja lisäksi yksi yhteinen. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille rahaa yhteisiin menoihin.

On sitä rahaa palanutkin. Johanna Pöystillä on yksi heikkous: hyvät autot. Hän on puhunut avoimesti myös siitä, miten paljon rahaa on huvennut bemarikaupoissa. Automerkistä hän ei silti luovu, alla on nytkin samanlainen auto kuin 18-vuotiaana.

Kestävä kulutus silottaa tietä sijoittamiselle

Sijoittajan ei tarvitse olla rikas, toisin kuin usein ajatellaan. Alkuun pääsee vaikka pienellä kuukausittaisella panoksella, ellei sitten satu olemaan kerralla isompaa summaa sijoitettavaksi.

Näin tiivistää sijoittamiseen erikoistuneen Nordnet pankin Suomen maajohtaja Suvi Tuppurainen.

– Sijoittajaksi voi alkaa jokainen, joka on asiasta kiinnostunut. Moni ajattelee, ettei siihen ole varaa. Jos on työssäkäyvä ihminen, viisi prosenttia nettopalkasta on usein summa, joka on varaa laittaa kuukausittain sijoituksiin.

Mielikuva sijoittamisesta onkin muuttumassa. Into sijoittamiseen on noussut, kiitos esimerkiksi sosiaalisen median ryhmien ja esikuvien.

– Se taas ruokkii sitä, että sijoittajat uskaltavat tulla esiin. Aikaisemmin rahasta ei puhuttu ääneen. Minä en ennen kertonut ihmisille, että olen pörssimeklari. Se oli suorastaan halveksittu ammatti, Suvi Tuppurainen kertoo.

Yksi syy sijoittamisen suosion kasvuun on aika, jota elämme.

– Nyt puhutaan kestävästä kuluttamisesta ja kierrättämisestä. Moni ostaa tavaransa kirpputorilta ja vähemmällä tullaan toimeen. Järkevä taloudenhoito on silottanut tietä sijoittamiselle.

Ota mallia menestyneistä

Kun alkaa sijoittajaksi, on tärkeää tietää asiasta jotain.

– Mieti, minkä verran voit sijoittaa. Teetkö kertasijoituksen vai laitatko kuukausittain. Annatko jonkun hoitaa sijoituksiasi vai teetkö sen itse, Suvi Tuppurainen luettelee.

Itsestä kannattaa laatia sijoittajaprofiili, jossa otetaan huomioon sijoituksen horisontti ja sijoittajan riskivalmius. Niiden perusteella joko pankki tai Nordnetin kaltainen palvelu ehdottaa sopivia kohteita.

Yksi tapa opiskella sijoittamista on tutkia muiden salkkuja.

– Meillä toimii Shareville-niminen palvelu, jossa salkkunsa jakaneet sijoittajat voivat nimimerkillä kertoa mitä heidän salkkunsa sisältää ja millaisia tuottoja ovat saaneet. Palvelussa on tällä hetkellä noin 230 000 sijoitussalkkua.

Sijoittajan pitääkin käyttää aikaa rahamaailman seuraamiseen.

– Ihmiset sanovat, että heillä ei ole siihen aikaa, mutta samaan aikaan ne seuraavat julkkiksia Instagramissa tai vaikka jotain sisustusblogia. Sen saman ajan voi käyttää myös talousuutisiin.

Tietoisuus ja osaaminen kertyy pikkuhiljaa eli heti ei tarvitse osata kaikkea.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .