Kolumni: Hyönteisiä lihansyöjäkansalle – jauhomatoja ei vielä löydy sveitsiläisten kotiruokapöydästä

Vielä nyt hyönteistuotteisiin suhtaudutaan Sveitsissä kuin nuhakuumeeseen, kyllä se siitä ohi menee, kirjoittaa Sveitsissä asuva Liisa Helve-Sibaja.

Sveitsiläiset eivät kovin hanakasti ryhdy muutoksiin, eikä uusien trendien perään heti juosta, ainakaan jos kyse on gastronomian terveyssuuntauksista. Bowlit, chiavanukkaat ja avokadoleivät sekä smoothiet ovat vasta nyt löytäneet Alppien katveeseen. Raakakakkuja saa vieläkin etsiä. Eikä välttämättä löydä.

Hyönteistuotteet ilmestyivät kuitenkin Sveitsiin ensimmäisten joukossa Euroopassa. Sääntöjen ja lupien maan tahmeasta byrokratiasta huolimatta sirkkaburgereita tarjoiltiin jo viime kesänä katuruokafestivaalilla.

Aivan joka marketin tuotevalikoimaan hyönteiset eivät kuulu, mutta suurimmista saa jauhomadoilla höystettyjä pihvejä ja pyöryköitä sekä heinäsirkkapatukoita välipalanälkään. Uutuutena ovat pakasteina myytävät kokonaiset sirkat.

Nelihenkiselle perheelle neljä 85 gramman pihviä maksaa noin 14 euroa. Siinä saattaa tulla mieleen tarttua puolta halvempiin broilerpaketteihin. Mutta onhan uutuutta kokeiltava.

Laitan pannulle sihisemään esikypsennettyjä pihvejä sekä pyöryköitä ja tuoksu on kieltämättä mausteisen houkutteleva.

Valitettavasti ulkonäkö ja maku ovat sen sijaan einesmäiset. Noin neljännes sisällöstä on jauhomatoja. Niitä ei erota silmällä, eikä maussa. Sokkotestissä olisin voinut väittää pihviä kasvispihviksi ja pyörykkää falafeliksi.

Sveitsissä on lupa tarjoilla kolmea lajia hyönteisiä, kunhan ne tulevat EU:sta tai Sveitsistä: kaskaita, heinäsirkkoja ja jauhomatoja. Näistä saa proteiineja, vitamiineja, hyviä rasvahappoja ja mineraaleja. Mutta uppoavatko ne silti sveitsiläisiin tai edes trendikkäinä itseään pitäviin zürichiläisiin?

Zürich on perinteisesti lihansyöjien kaupunki. Keittiön perustuotteita ovat liha, kinkku, voi, leipä, pekoni, makkarat, juusto, munat, pasta ja perunat. Erään lähteen mukaan kolme neljännestä sveitsiläisistä syö lihaa, toisen mukaan käytännössä kaikki. Lihaa uppoaa noin 50 kiloa vuodessa per sveitsiläinen. Kuulostaa paljolta, mutta vertailun vuoksi, suomalaiset syövät parikymmentä kiloa enemmän.

Zürichillä on silti myös kevyen ja kasvispitoisen gastronomian haara, jonka isänä pidetään Maximilian Bircher-Benneriä, lääkäriä ja ravintopioneeriä. Mies kehitti 1900-luvun alussa parantolansa potilaille uuden ruokalajin, raakapuuron, Birchermüeslin, tukemaan paranemista. Puuro sekoitettiin kaurahiutaleista, vedestä, kuorineen raastetusta omenaasta, sitruunanmehusta ja kondensoidusta maidosta. Päälle pilkottiin pähkinöitä. Höyryävien juustopatojen ja röstien maassa oli ennenkuulumatonta, ettei raaka-aineita kuumennettu.

Terveellinen ja kevyt syöminen on nykyisin nousussa, samoin kasvissyönti ja veganismi. Ruokalistaa ei silti hevillä pistetä uusiksi. Tuottajat uskovat hyönteisten löytävän tiensä ajan myötä myös arkikeittiöön.

Tuotekehittelyssä on kyllä vielä tekemistä. Sveitsissä käytetään eineksiä varautuneesti ja vannoutuneet lihansyöjät ovat muutenkin uusiin tuuliin huonoimmin tarttuva ryhmä. Ne jotka kokeilevat uutuuksia ruokatapahtumissa, saattavat maistaa kerran tai kaksi, mutta kotiäiti tuskin laittaa koulusta ruokatunnille tuleville lapsilleen jauhomatopihviä. Vielä nyt hyönteistuotteisiin suhtaudutaan kuin nuhakuumeeseen, kyllä se siitä ohi menee.

Kirjoittaja on Sveitsissä asuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .