ADHD-lasten lääkitsemisessä eroja – Keski-Suomessa lääkehoidossa olevista alaikäisistä kolmannes on alle 10-vuotiaita

Käypä hoito -suositusten mukaan alle kuusivuotiaiden lasten lääkehoito vaatii " kriittisyyttä ja erityistä huolellisuutta " .

Kuopiolainen Taru huomasi jo Janne-poikansa päiväkoti-iässä, että lapsi oli ikätovereitaan levottomampi. Seitsemänvuotiaana pojan oireet pahenivat.

– Koulussa tuli selväksi, että poika tarvitsee apua. Hän ei jaksanut olla tunneilla, ja läksyjen kanssa meni tuntikausia, Taru kertoo.

Janne sai lähetteen neurologille. Pojalla diagnosoitiin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD. Lääkäri suositteli lääkehoitoa heti ensikäynnillä.

Lääkärin suosittelema lääke sisälsi huumausaineeksi luokiteltavaa metyylifenidaattia. Stimulantti on ADHD-lääkkeissä yleinen.

Taru ei epäröinyt kokeilla lääkehoitoa.

– Siinä vaiheessa olin vain tyytyväinen, että sain apua.

Lasten ADHD-lääkityksen aloittamisikä vaihtelee eri puolilla Suomea, käy ilmi Kelan Sunnuntaisuomalaiselle kokoamista tiedoista. Nuorimpana lääkitään Pohjois-Karjalassa, jossa lääkehoito aloitetaan keskimäärin kahdeksanvuotiaana. Koko maassa aloittamiskeski-ikä on kymmenen vuotta.

Pohjois-Karjalassa lääkehoidossa oli viime vuonna yksitoista alle viisivuotiasta lasta eli noin prosentti alaikäisistä käyttäjistä. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä oli ADHD-lääkehoidossa vain yksi alle viisivuotias, useimmilla alueilla ei yhtään. Kolmanneksi nuorimpana lääkitään Keski-Suomessa, jossa alle kymmenvuotiaiden osuus ADHD-lääkehoidossa olevista alaikäisistä on 30 prosenttia.

Käypä hoito -suositusten mukaan alle kuusivuotiaiden lasten ADHD-lääkehoito vaatii ”kriittisyyttä ja erityistä huolellisuutta”.

 

ADHD-liiton Pohjois-Karjalan jäsenyhdistyksen Aksoni ry:n puheenjohtajan Noora Almin mukaan alueen perheet ovat pääosin tyytyväisiä saamaansa hoitoon.

– Hoitoon ja tutkimuksiin pääsee hyvin. Lääkehoitoa tarjotaan usein yhdeksi vaihtoehdoksi, Alm kertoo.

Alueelliset erot herättävät kuitenkin kysymyksiä.

– Tarjotaanko muualla muita hoitomuotoja, esimerkiksi kasvatuksellista kuntoutusta, enemmän kuin täällä? Alm pohtii.

Lastenpsykiatri Anita Puustjärvi Kuopion yliopistollisesta sairaalasta sanoo, että alue-erot voivat johtua esimerkiksi erilaisista hoitopoluista sekä siitä, miten hyvin hoitoa ja tukitoimia on saatavilla. Puustjärvi on Käypä hoito -suositusten ADHD-työryhmän puheenjohtaja.

Puustjärven mukaan Pohjois-Karjalassa ADHD:n hoitoon vaikuttaa erikoissairaanhoidon niukka lääkäritilanne.

– Sen takia on pyritty aktiivisesti siihen, että ADHD osattaisiin tunnistaa jo perusterveydenhuollossa. Hoitoon pääseminen nopeutuu, kun jo koululääkärit osaavat tunnistaa oireita ja konsultoida tarvittaessa erikoissairaanhoitoa.

 

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän Siun soten lastenneurologian ylilääkärin Marika Jantusen mukaan alueella on ”hyvin toimiva lääkäriverkosto”. Kouluikäisten diagnosoinnista ja hoidosta vastaavat yleislääkärit, vaikeimmat tapaukset hoidetaan erikoissairaanhoidossa.

– Uskoakseni meillä tunnistetaan ADHD-lapset hyvin jo varhaisessa vaiheessa.

Jantunen painottaa, että alle kuusivuotiailla lääkehoito ei ole koskaan ainoa hoitomuoto, vaan siihen liitetään psykososiaalisia hoitoja, terapiaa ja vanhempien ohjausta. Diagnoosista ja hoidosta vastaa joko lastenneurologi tai lastenpsykiatri.

– Lääkehoito on perusteltua, jos lapsi on niin ylivilkas ja impulsiivinen, että oppiminen ja kehitys vaarantuvat. Lääkitys on lasta itseään varten.

 

Puustjärvi pitää alle kouluikäisten lääkehoitoa ”rohkeana” mutta sanoo, ettei voi ottaa kantaa hoidon asianmukaisuuteen ilman tarkempaa perehtymistä. Hän kertoo, ettei lääkehoidolle ole varsinaista minimi-ikää, mutta alle kolmevuotiailla sitä ei yleensä aloiteta.

– Lääkehoidon aloittaminen alle kuusivuotiailla kuuluu erikoissairaanhoitoon mutta on mahdollista ja joskus välttämätöntäkin. Tässä ikäryhmässä ensisijaisia keinoja ovat kuitenkin psykososiaaliset hoidot.

Yleisesti ottaen ADHD-lääkkeet ovat Puustjärven mukaan lapselle turvallisia.

– Niitä on tutkittu ja käytetty 1950-luvulta asti, ja hyödyt ja haitat tunnetaan. Lääkkeet toimivat parhaimmillaan kuin taikasauva. Oireet väistyvät, ja lapsen omat taidot pääsevät esille.

 

 

Myös Jannen oireet katosivat melkein kuin taikaiskusta. Sopivan lääkkeen ja annostuksen hakemisessa meni tosin aikansa. Poika täyttää pian kymmenen, ja menossa on nyt kolmas eri lääke.

– En ajattele, että lääkkeet olisivat muuttaneet lastani. Päinvastoin, oikea minä tulee paremmin esiin, kun poika jaksaa keskittyä eikä saa itsetunto-ongelmia siitä, ettei pärjää. Mielestäni lääkkeiden kokeilemisesta ei pidä tehdä mörköä, Taru sanoo.

Taru ja Janne esiintyvät kirjoituksessa pelkillä etunimillään lapsen yksityisyyden suojelemiseksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .