Aiemmin Riikka Huikkonen pelkäsi esiintyä ja häpesi ulkonäköään, nykyään hän riisuutuu yleisön edessä ja rikkoo rajoja

Ammattikoulussa Riikka Huikkonen ei suostunut esittelemään päättötyötään. Häntä vaivasi valtava esiintymiskammo. Esitelmien pitäminen jännitti niin paljon, että ajatukset olivat yhtä sumua.

– Sanoin, että minä en sitten valmistu, jos se on tästä kiinni. Sain esitelmästä lopulta vapautuksen, Huikkonen kertoo.

Nykyään burleski- ja drag-taiteilija Huikkonen, 30, nousee useita kertoja kuussa lavalle kymmenien ihmisten eteen ympäri Suomen. Päällään hänellä on näyttävät vaatteet ja korkeat korot, asusteina värikkäitä höyhenpuuhkia ja valtavia viuhkoja. Valmistautuminen vie runsaasti aikaa, sillä raskaan meikin tekeminen voi kestää parikin tuntia.

Lavalla hän tanssii ja esittää tarinaa musiikin tahtiin. Välillä hän riisuu vaatteitaan niin, että päällä saattavat lopulta olla vain stringit ja nännien päällä pyörivät tasselitupsut.

Huikkonen näki videon burleskiesityksestä ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana. Hän liimaantui tietokoneen näytön eteen.

– Se oli ihan käsittämätöntä. Yritin googlailla lisätietoa, mutta mistään ei siihen aikaan tahtonut löytyä mitään, hän kertoo.

Oma ura lajin parissa alkoi noin kymmenen vuotta myöhemmin, kun Huikkonen osallistui burleskin alkeiskurssille. Sitä kautta tarjoutui myös mahdollisuus päästä itse esiintymään. Esiintymiskammo hiipui hiljalleen, kun lavakokemus ja innostus lajia kohtaan lisääntyivät.

Burleskiin kuuluvat aistillisuus, karnevaalimaisuus ja hauskanpito. Se on kuitenkin ja ennen kaikkea kapinallisuutta. Lajissa leikitellään ja liioitellaan sukupuolirooleilla, rikotaan tabuja ja vastustetaan ulkonäkönormeja.

– Burleski on aina jollain tapaa poliittista, Huikkonen sanoo.

Alkuun Huikkonen esiintyi duona ystävänsä kanssa. Yhdessä ohjelmassa Huikkosen pari esitti prinsessa Ruususta ja Huikkonen ilkeää haltiatarta Pahatarta. Perinteinen rakkaustarina käännettiin kuitenkin yllättäen päälaelleen. Lopussa yleisölle paljastui, ettei Ruusunen haaveillutkaan omasta prinssistä vaan Pahattaresta.

Yksi Huikkosen suosituimmista ohjelmanumeroista käsittelee kuukautisia.

– Kuukautiset ovat vieläkin vähän tabu. Kun esittelin idean ystävilleni, heitä inhotti. Ajattelin, että pakkohan tätä on käsitellä, jos te reagoitte noin.

Esitys alkaa jälleen prinsessateemalla. Huikkonen esittää Tuhkimoa, joka on tanssiaisissa prinssinsä kanssa, mutta kesken kaiken hänellä alkavat kuukautiset. Tuhkimoon iskee paniikki, kun hänen mekkonsa alta paljastuvat valkoiset alushousut ovat verestä punaiset. Kädessä viuhuu terveyssiteistä tehty valtava viuhka, joka on niin ikään veritahroissa.

Lopputulos on suorastaan vapauttava. Tuhkimo päätyy toteamaan, että mitä väliä. Tansseissa on hauskaa, vaikka vähän tulee vertakin.

– Monet miehet ovat käyneet kiittämässä siitä numerosta, Huikkonen sanoo.

Ensimmäistä kertaa Huikkosen burleskihahmo, Rosetta Sweet, nousi lavalle syksyllä 2015. Rosetta on nimensä mukaisesti suloinen ja ylikorostetun naisellinen.

– Rosetta on kuin minä, mutta venytettynä äärimmilleen joka asiassa.

Myöhemmin syntyivät draghahmot Tursula KlamouR ja Dick Weenie. Molemmat ovat yliampuvia persoonia, jotka voivat tehdä lavalla kaikkea sitä, mitä Riikka Huikkonen ei koskaan tekisi.

Dick Weenie on mies, joka kuvittelee olevansa kovempi äijä kuin todellisuudessa onkaan. Lavalla Dick hieroo haarojaan ja koskettelee itseään housujen alta.

– Dick on ihan täysi mulkku, Huikkonen nauraa.

Tursulan Huikkonen taas kehitti tupakalta ja punaviiniltä haisevaksi pubiruusuksi, joka on koko ajan hieman päissään ja laukoo älyttömyyksiä. Mitä mauttomammin Tursula käyttäytyy, sen parempi.

Erityisesti Tursulan kanssa Huikkonen tykkää leikitellä sukupuolella. Välillä hän saattaa laittaa Tursulan haaroihin paksut toppaukset.

– Ihmiset usein hämmästyvät, kun hahmolla onkin sekä rinnat että penis. Mutta en edes tiedä, onko Tursulalla varsinaisesti sukupuolta, Huikkonen sanoo.

Hahmoissa näkyykin Huikkosen mielestä burleskin paras puoli: vapaus tehdä mitä vain.

Mene muualle huoraamaan. Eihän sinulla ole edes kummoiset tissit. Eivätkö nuo esiintyjät tajua, että he vain nolaavat itsensä? Burleski on vain läskien strippausta.

Muun muassa tällaisia kommentteja Huikkonen on kuullut yleisön joukosta.

– Valitettavan monella on vääriä mielikuvia siitä, mitä burleski on. Tuollainen kommentointi voi olla todella loukkaavaa. En ymmärrä ihmisten arvottamista ulkonäön perusteella, Huikkonen sanoo.

Hänelle on tärkeää, että tapahtumissa sekä yleisölle että esiintyjille luodaan turvallinen tila. Huikkonen ohjaa itse burleskia ja tuottaa burleskitapahtumia.

Periaatteeseen kuuluu, että yleisö ei saa kuvata esityksiä.

– Osa ei välttämättä halua jakaa omia esiintymiskuviaan somessa tai muualla, ja minun pitää tuottajana kunnioittaa sitä.

Ulkonäköpaineet näkyvät välillä Huikkosen burleskitunneilla.

– Kyllä siellä mietitään, riitänkö minä, Huikkonen kertoo.

Itsetunnon kehittämiseksi hän saattaa esimerkiksi neuvoa oppilaitaan ottamaan itsestään alastonkuvia, jotta he tietävät, miltä heidän vartalonsa näyttää eri asennoissa.

Tunneilla myös tehdään paljon harjoituksia, joissa kosketellaan omaa kehoa. Lavallakin burleskin liikkeisiin kuuluu usein itsensä hively.

– Joillekin se on todella vierasta. Joskus saattaa tuntua oudolta koskettaa itseään reidestä tai mahasta, mutta usein ne ovat tosi avartavia harjoituksia, Huikkonen sanoo.

Huikkonen kertoo sairastaneensa nuorena anoreksiaa. Burleskiin tutustuessaan hän ajatteli, ettei voisi ikinä itse riisuuntua lavalla.

– Pukeuduin silloin suurin piirtein telttaan.

Vielä lajin aloitettuaankin Huikkonen kuvitteli, ettei esimerkiksi koskaan esiintyisi ilman vyötärökorsettia, koska hän vihasi mahaansa.

– Omaa kehoa on oppinut arvostamaan ihan eri tavalla. Ei pelkästään sitä, miltä se näyttää, vaan sitä, miten se toimii ja mitä sillä pystyy tekemään.

Burleski on perinteisesti antanut areenan kaikennäköisille ihmisille. Huikkonen kertoo itsekin pyrkivänsä siihen, että hänen tapahtumissaan esiintyjät edustaisivat mahdollisimman laajaa ikähaarukkaa. Sukupuolellakaan ei ole merkitystä.

– Usein ihmiset luulevat, että burleski on vain naisten laji.

Huikkonen haluaa näyttää yleisölle, että kaikenlaiset kehot ovat kauniita, eikä burleskissa tarvitse olla tietyn muotoinen, jotta voi nousta lavalle.

– Ärsyttää, jos burleskista luodaan kuvaa, että se on vain tietynlaisia ihmisiä vähissä vaatteissa. Tässä lajissa ei ole ulkonäkövaatimuksia.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .