Anna-Saara Tikka ja neljä muuta maanviljelijää yhdistivät voimansa – nyt heillä on 200 lehmän osakeyhtiö, jonka liikevaihto on lähes miljoona euroa

Kaikki alkoi illanistujaisista. Vanhemmilta perittyä runsaan kahdenkymmenen lehmän lypsytilaa pyörittänyt Anna-Saara Tikka ja toinen saman kylän tilallinen Markku Siponen pallottelivat ideaa yhteisnavetasta.

Ajatus jäi itämään, ja Siponen houkutteli mukaan kolmannen tilallisen Matti Kauhasen.

Syntyi Milkkivei Oy, yritys, jolla on nyt Kiuruvedellä kahdensadan lehmän robottinavetta ja liki miljoonan euron liikevaihto. Osakkaita on viisi, kun mukana ovat myös Tikan ja Kauhasen puolisot.

Yhteinen yritys oli maatilayrittäjille keino turvata oma toimeentulo. Samalla se merkitsi irtiottoa edeltävän sukupolven toimintatavasta, jossa maatilat ovat itsenäisiä perheviljelmiä.

– Henkilökemiat ovat yhteisnavetassa tärkeä juttu, sanoo Tikka, 34, joka luonnehtii itseään yrityksen karjavastaavaksi.

– Moni viljelijä on tottunut tekemään hommat omalla tavallaan. Yhteinen yritys ei sovi kaikille, pohtii Kauhanen, 40, yrityksen ”joka paikan höylä”.

Valtaosa Suomen tilallisista on niitä, jotka tekevät hommat mieluiten omalla tavallaan. Vain alle kaksi prosenttia kaikista tukien piirissä olevista maatiloista, viime vuonna yhteensä 870 tilaa, on osakeyhtiöitä.

Osakeyhtiö maksaa tuloksestaan 20 prosentin yhteisöveroa ja sen osakkaat vähintään 7,5 prosentin osinkoveroa.

Perinteistä perheviljelmää pyörittävä yksityinen elinkeinonharjoittaja on puolestaan progressiivisen verotuksen piirissä, jolloin veroprosentti voi nousta tuloista riippuen lähemmäs viittäkymmentä.

Lisäksi maatilan yhtiöittämisestä poistettiin viime vuonna varainsiirtovero, mikä tarkoittaa kymmenien tuhansien eurojen kertaluonteista säästöä.

Tilalliset ovat kuitenkin syttyneet verosuunnitteluun hitaasti: vuosina 2012–2018 yhtiöitettyjen maatilojen määrä kasvoi vain parilla sadalla.

Yritysasiantuntija Juhani Paavilainen Pohjois-Savon ProAgriasta sanoo, että kyse on rahasta. Hyvin kannattava tila hyötyy yhtiöittämisestä, huonosti kannattava ei – ja Suomessa hyvin kannattavia tiloja on vähän.

– Nyrkkisääntö on, että vasta noin 50 000 euron tuloilla per yrittäjä alkaa tulla merkittävää verohyötyä. Muuten hyöty jää pieneksi, ja vastapainoksi yhtiössä tulee hallinnon kuluja, Paavilainen selittää.

Milkkivein kaltaisissa yhteisyrityksissä sama nyrkkisääntö ei päde, vaan edut perustuvat suuruuden ekonomiaan: keskikokoiset maatilat voivat yhdessä investoida kustannustehokkaampaan tuotantoon. Yhteisyritys antaa myös paremman mahdollisuuden järjestellä viikkovapaita ja lomia.

– Tällaisissa yhtiöissä verotus ei ole ensisijainen kannustin, vaan se, että päästään kehitykseen mukaan, Paavilainen sanoo.

Miksei yhteisyrityksiä sitten perusteta enempää?

– Yhteisyritys on kuin avioliitto. Pitää löytää kumppanit, joihin voi luottaa vaikeinakin aikoina. Se on se suurin este.

Kyse on myös asenteista. Yhteisyritysten perustajat ovat Paavilaisen mukaan tyypillisesti nuoren polven tilallisia, joilla on koulutusta ja tieto siitä, että perinteisellä muutaman kymmenen lehmän lypsytilalla ei enää elä.

– Nuoren polven tilalliset eivät näe maatilaa elämäntapana vaan myös liiketoimintana. Se tarkoittaa, että eletään liiketoiminnan ehdoilla: pidetään tuotteista ja pelloista huolta, ja tuotannon kokoluokka on sellainen, että itselle jää myös palkkaa, Paavilainen sanoo.

– Nuorilla viljelijöillä on myös halu elää normaalia elämää, johon kuuluvat vapaapäivät. Yhteisnavetassa se on mahdollista.

Yhtiöittämisen etuja rummutettiin toissa vuonna Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n kampanjassa. Paavilainen ennakoi, että tänä vuonna maatiloja yhtiöitetään valtakunnallisesti ennätysmäärä.

– Luulen, että pari sataa tulee lisää. Mitään jättimäistä vyöryä ei tällä hetkellä ole nähtävissä. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa yhtiöittämisiä tehdään entistä enemmän.

Kiuruveden Milkkivei on tehnyt voittoa viimeiset kolme tilikautta. Viidestä osakkaasta kolme on yrityksessä töissä päätoimisesti, muut kaksi käyvät palkkatöissä muualla.

Anna-Saara Tikka ja Matti Kauhanen sanovat työskentelevänsä ”yrittäjähengessä”.

– Hanskat eivät putoa silloin, kun työpäivä on täysi. Hommat tehdään loppuun asti ja toimintaa pyritään myös kehittämään, Tikka sanoo.

Yhteisyrityksessä kaikkien ei myöskään tarvitse osata kaikkea. Esimerkiksi taloushallinnosta vastaa Tikan puoliso.

Tikalla menee hetki muistellessa, mikä on Milkkivein visio.

– Olemme kannattava maidontuotantotila… Eikun ei.

Tikkaa naurattaa.

– Mitenkäs se menikään… Olemme kannattava maidontuotantoyritys, jonka toiminta on esimerkillistä. Ihmisten ja eläinten hyvinvointi on menestyksemme perusta. Niin se meni.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .