Arttu Seppänen ärsyttää monia – häntä itseään ärsyttävät ilmastonmuutos ja väkivalta

Levylautasella on Oscar-palkitun Call Me by Your Name -elokuvan soundtrack. Johann Sebastian Bachin Zion hört die Wächter singenin piano tarttuu hetkeksi korvaan.

– Tämä on kevätlevy. Tässä on sekaisin italialaisia iskelmiä ja klassista, selittää toimittaja, taiteilija ja dj Arttu Seppänen.

Seppäsen kodin pöydällä piikittelee neljä pientä kaktusta, joista yksi on saanut nimen Nakkimuki. Kaktusasetelman vieressä lojuu Nuori Voima -lehti ja Kyösti Salmenin Valkea ruusu -cd.

– Se on koriste. Kyösti on ystäväni, runoilija Harry Salmenniemen isä, joka otti Salmenin taiteiljanimekseen ja teki levyn, kun jäi eläkkeelle poliisista. Orkesterin nimi on Sinitakit.

Levylautaselle nousee Sade ja vähän myöhemmin Litku Klemetti. Silkkaa kevättä.

 

Vinyylilevyt ovat jyväskyläläisen keskustakaksion merkittävin sisustuselementti. Niiden lisäksi huomion kiinnittävät polkupyörä, pöytäjalkapallo ja mummon virkkaamat torkkupeitot. Vessan lattialla partioi kylpyankkakokoelma. Olohuoneen väriläikkä on iso punainen säkkituoli. Siinä Seppänen makasi tänäänkin ja luki David Foster Wallacen esseekokoelmaa Hauskaa, mutta ei koskaan enää.

Masennukseen taipuvainen Wallace hirttäytyi 46-vuotiaana.

Imageen, Helsingin Sanomiin, Keskisuomalaiseen ja Soundiin säännöllisesti kirjoittava Seppänen on miettinyt paljon jaksamistaan. Hän ei halua helmikuussa 54-vuotiaana kuolleen Yö-solisti Olli Lindholmin kohtaloa.

– Olen koko ajan kiireisempi ja kiireisempi. Kuten monilla muillakin luovan työn tekijöillä, työ on sirpaleista, stressiä on paljon, ja työasiat ovat usein mielessä. Välillä menevät yöunetkin, kun kirjoittamani teksti on päin persettä -vaiheessa. Tämä on surkuhupaisa ilmiö. Olen tyypillinen kolmikymppinen suorittaja, hän toteaa.

– Teen kuitenkin paljon asioita rakkaudesta. Se ei sinänsä ole suorittamista, mutta välillä teen niin paljon, että se alkaa tuntua suorittamiselta.

Hetken Seppänen on kuin suoraan naistenlehden sivuilta.

– Yritän koko ajan kuunnella enemmän itseäni ja omaa terveyttäni. Aina se ei onnistu.

 

Sunnuntaisuomalaisen kolumnistina tänään aloittava Seppänen löysi vuoden alussa rauhankeitaansa. Hän hurahti kotikaupunkinsa sympaattiseen pikkukylpylään.

– Käymme kylpykaverini kanssa Laajavuoren kylpylässä yleensä tiistaisin. Se sopii jatkeeksi sille, että maanantaina pelaamme futsalia taiteilijahenkisessä porukassa. Kylpeminen tuottaa suunnatonta iloa.

Kaksikko ottaa Laajavuoressa ensin kunnon löylyt Korpisaunassa. Saunan ääniraita on miesten mieleen: laukauksien ja karhun ääniä, mahdollisesti laukauksiin kuoleva karhu, sahausta ja olutpullon avauksesta tuttu sihaus.

Saunan jälkeen kaverit kelluvat poreissa ja antavat vesihierontalaitteiden moukaroida kroppiaan.

– Olemme kylpylässä ainakin kaksi tuntia. Sitten menemme pizzalle ja kaljalle Vakiopaineeseen.

Vakiopaine on kulttuurihenkisten ihmisten baari Jyväskylässä.

Pitkät lounaat ovat Seppäsen toinen rakas harrastus. Syömisen lomassa voi tavata kiinnostavia ihmisiä ja purkaa ärsytystä.

– Minua ärsyttävät muun muassa ilmastonmuutos ja kaikenlainen väkivalta. Ja tietenkin Seppo-koira.

Seppo on shetlanninlammaskoira, jonka kuvia jakaa sosiaalisessa mediassa koiran isäntä ja viestintätoimiston osakas Petteri Poukka. Sepon tehtävä on rakentaa toimiston imagoa ja tuoda sille asiakkaita.

Seppänen julisti Seppo-vihaansa maaliskuussa Helsingin Sanomien esseessään. Muuten hän pitää koirista. Hänen lapsuudenkodissaan Kuopiossa irlanninsetterien jatkumoa edustaa tällä hetkellä yhdeksänvuotias Toivo.

Myös lokerointi ottaa Seppästä aivoon.

– Olen feministi mutta en halua sanoa sitä julkisesti. Ihmiset tekevät minusta jo valmiiksi niin paljon olettamia, että en jaksa yleensä alkaa julkisesti kategorisoida itseäni.

 

On Seppänenkin ärsyttänyt, julkisuudessa viimeksi räppäri Pyhimystä eli Mikko Kuoppalaa. Kuoppala pyrki sosiaalisessa mediassa vaikuttamaan lukijoihin niin, etteivät he ottaisi tosissaan Seppäsen kirjoittamaa kritiikkiä artistin keikasta.

Pyhimys yritti vaikuttaa keikka-arvioon jo ennen sen kirjoittamista – Paviljongin-keikkaa vaivasi päälleliimattu konsepti 

Jatkokeskusteluissa selvisi, että hiertymät olivat saaneet alkunsa vuosi sitten, kun Seppänen teki Helsingin Sanomiin Pyhimyksestä haastattelun. Se oli Pyhimyksestä kummallinen. Kummallinen on Seppäsen mielestä koko tapaus.

– En usko, että fanit hylkäävät artistia, vaikka kriitikko kirjoittaisi mitä. En ymmärrä, miksei kritiikeistäni anneta palautetta suoraan. Olisin täysin valmis siihen, hän toteaa.

Jos Seppänen saisi päättää, Vilma Alinan uusi levy soisi taajaan radiossa. Hän pitää myös esimerkiksi JVG:stä ja käännösiskelmistä, joita hän soittaa dj-nimellä This Charming Man suosituissa Jytää ja iskelmää -illoissa jyväskyläläisessä ravintola Ylä-Ruthissa.

– Suomalaisissa käännösiskelmissä on puhdasta camp-arvoa. Huumori ja vakava eivät sulje toisiaan pois. Voi olla hauskaa, vaikka tekisikin tosissaan.

 

Seppäsen musiikkirakkaus ulottuu lapsuusvuosiin, joita rytmitti multi-instrumentalisti-isä. Poika teki omaa konemusiikkia – ”ihan hirveetä paskaa” – ja kirjoitti jo 14–15-kesäisenä lökäpöksynä levyanalyyseja suomihiphop.com-foorumille.

Siihen aikaan identiteettiä piti rakentaa erikoisuuden, kuten newyorkilaisen underground-skenen kautta.

– Olin vähän outolintu. Syrjäydyin kavereista, kun jätin lukion kesken ja pidin välivuoden.

Sitten tuli anoreksia. Seppänen kidutti itseään liialla urheilulla ja liian vähällä ruoalla useita vuosia, kunnes päätti lopettaa.

Nyt Arttu Seppänen on onnellinen, vaikka jää analyyttisyyteen taipuvaisena pohtimaan asiaa. Kyllä, toisellakin mietinnällä hän on ehdottomasti enemmän onnellinen kuin onneton.

– Pääsen toteuttamaan itseäni, elämä on rentoa. Olen ihan naurettavan etuoikeutettu ja onnekas, että pääsen tekemään niitä asioita mitä teen, hän summaa.

Seppäsen kolmedeepersetulostin-työnimellä kulkeva kirja odottaa valmistumistaan. Kirpputorilta löydetyt sinkut, kuten toritanssiyhtye Mistralin levy, odottavat kuunteluaan.

Mutta nyt Seppänen lähtee ranskalaisen elokuvan iltaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .