Dekkaristi ja entinen asianajaja Jens Lapidus kertoo, miten suomalaisilla rikollisilla nykyään pyyhkii Ruotsissa

Ruotsalainen Jens Lapidus, 44, on Stockholm Noir -rikoskirjoistaan tunnettu kirjailija ja entinen asianajaja. Häneltä on suomennettu seitsemän romaania ja yksi novellikokoelma.

Hei, miten menee?

– Oikein hyvin. Nautin täällä Suomessa lumen keskellä olemisesta. Asun nykyään Mallorcalla, joten en näe kovin usein lunta.

Mallorcalla?

– Siirryin päätoimiseksi kirjoittajaksi pari vuotta sitten, koska en voinut tehdä kahta asiaa yhtä aikaa sataprosenttisesti. Ymmärsimme, että kun vaimoni on freelancer, enkä minä ole enää lakimies, niin voimme asua melkein missä vain, kunhan lapsille on hyvä koulu ja meillä on tietokoneet mukana.

Kumpi on oikea Tukholma, kirjojesi Tukholma vai televisiosarja Solsidanin Tukholma?

– Molemmat, oikeastaan. Tukholmassa on monia rinnakkaisia maailmoja. Mutta ikävä kyllä Tukholma on myös yksi maailman eriytyneimpiä kaupunkeja. Turistina näet Tukholman, jossa kaikki on kaunista, puhdasta, rauhallista, turvallista, rikasta. Mutta kun otat metron ja menet kahdeksan asemaa johonkin suuntaan, näet toisenlaisen Tukholman.

Sinut valittiin takavuosina Ruotsin parhaimmin pukeutuvaksi mieheksi. Miten pärjäät listoilla nykyään?

– Käytän nykyään vain pellavapaitaa ja shortseja. Kun ensimmäinen kirjani Rahalla saa ilmestyi, tulin haastatteluihin suoraan oikeussalista. Toimittajat ajattelivat tapaavansa kirjailijan, mutta ovesta tuli hyvin pukeutunut tyyppi tummansinisessä puvussa ja solmiossa. Melkein jokainen haastattelu noilta ajoilta alkaa jotenkin niin, että ”onpa erittäin hyvin pukeutunut kirjailija”.

Mitä lapsesi ajattelevat pukeutumisestasi?

– Eivät he välitä vaatteistani. Mutta heillä on koulu-univormut Mallorcalla! Rakastan sitä! Ei sähläystä aamuisin, ei puhettakaan merkeistä tai muusta, kaikilla on samat vaatteet.

Anna helppo pukeutumisvinkki.

– Paina huolellisesti pieni lovi kravattisolmun alapuolelle. Se näyttää tosi elegantilta, jos se menee oikein.

Ruotsissa on kiistelty nimesi lausumisesta. Miten hyvin suomalaiset lausuvat sen?

– Se lausutaan ”Lapiidus”. Suomalaiset lausuvat sen ihan hyvin. Esi-isäni tulivat Ruotsiin 1850–1860-luvulla. Lapidus on juutalainen sukunimi Liettuasta. Minulla oli kerran keissi, jossa neljä tyyppiä tuli pakettiautolla Liettuasta Tukholmaan. Auton tuplalattian alla oli jotain 200 kiloa metamfetamiinia, niin kuin Walter Whitellä Breaking Badissa. Se oli Ruotsin kaikkien aikojen suurin metamfetamiinitakavarikko. Edustin yhtä näistä tyypeistä, ja kaikkien sukunimissä oli -us-pääte, myös asianajajalla.

Miten suomalaisilla menee ruotsalaisessa alamaailmassa?

– Kun aloin työskennellä oikeudessa noin viisitoista vuotta sitten, siellä näkyi vielä suomalaisia. Mutta ei enää. Suomalaiset ovat integroituneet, he eivät ole enää ulkopuolisia. Monet suomalaiset olivat aiemmin ehkä muuta yhteiskuntaa köyhempiä, ja kun olet köyhempi, ajaudut herkemmin rikollisuuteen.

Olet kirjoittanut Stockholm Noiria. Koska saamme lukea rakkausrunojasi?

– Tämä on vähän salaista: olen kirjoittanut kaksi lastenkirjaa. Ne eivät ole vielä aivan valmiina, hion yhä tekstiä ja etsin kuvittajaa. Ne kertovat lapsista, jotka tekevät rikoksia. Mutta ei rakkausrunoja – vielä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .