"Ei täällä enää juuri ketään asu" – Tämä Israelin siirtokunta nimetään pian Donald Trumpin mukaan, eikä siihen tarvittu kuin maaliskuinen parin rivin twiitti

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump twiittasi maaliskuussa pari riviä, joissa hän kertoi tunnustavansa Golanin osaksi Israelia.

Noiden rivien vuoksi Boris Polack on nyt keskellä heinittynyttä kenttää mittaamassa paikkaa uudelle liikenneympyrälle Bruchimin kylässä Qela Alonin siirtokunnassa Golanilla. Aurinko paistaa armottoman kuumasti, ja hyttyset käyvät kimppuun yhtä armottomasti. Heinikon alta erottuu juuri ja juuri vanha maataloustie.

Polackilla on ilmakuvia kylästä. Niistä ei näe sitä, minkä maan tasolla näkee: kylä on ränsistynyt ja melkein autio. Osa paristakymmenestä talosta näyttää olevan tyhjillään. Osassa on uudehkon näköisiä kalusteita ja koneita, mutta ovet lenkottavat auki.

Kylän ympärillä on tukeva piikkilanka-aita, johon ripustetut kyltit varoittavat miinoista hepreaksi ja englanniksi.

Tämän kylän Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on päättänyt nimetä uudestaan Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin mukaan. Eikä vain nimetä: Netanjahu on luvannut, että paikalle rakennetaan uusi yhdyskunta.

Yhteinen kieli Polackin kanssa löytyy pienen tunnustelun jälkeen – se on venäjä, kuten nyky-Israelissa usein on. Siirtokunnan entiset asukkaatkin olivat pääosin Venäjältä muuttaneita.

Siirtokunta perustettiin ensimmäisen kerran 1980-luvulla, sitten uudestaan vuonna 1991 Bruchimin nimellä. Sitten siirtokunnasta tuli Qela Alon, ja nyt sitä ollaan nimeä­mässä Trumpin mukaan. Viimeisimmän tiedon mukaan siitä tulisi Ramat Trump, Trumpin kukkulat. Siirtokunnan vanhemmasta osasta käytetään edelleen myös nimeä Bruchim.

Polack pyörittelee päätään.

– Ei täällä enää juuri ketään asu, kaikki perheet ovat lähteneet, hän sanoo.

Kylässä asuu pysyvästi vain vähän ihmisiä. Puheen pohjavireestä saa sellaisen kuvan, ettei täysjärkisten kannattaisi siellä asuakaan.

– Tiedän, että yksi mies asuu tuolla sivummalla. Hänellä on mehiläisiä, Polack huitaisee kohti kylän taloja.

Hetkeä myöhemmin Qelan betonisella, pehmeiden neulasten peittämällä jalkakäytävällä tulee vastaan mies, joka vastaa Polackin kuvausta. ”Jättäkää minut rauhaan”, mies huutaa ennen puutarhaansa katoamista.

Golan on suomalaisille tuttu uutisista. Lisäksi suomalaisia rauhanturvaajia on ollut siellä turvaamassa Syyrian ja Israelin välisen vyöhykkeen rauhaa.

Israel valloitti Golanin alueen Syyrialta 52 vuotta sitten niin kutsutussa kuuden päivän sodassa, jota Israel kävi naapurivaltioitaan vastaan. Syyria vaatii alueen täyttä ja ehdotonta palauttamista, ja samaa vaatii myös YK.

Nousu Golanin rinnettä pitkin kertoo nopeasti, miksi alue on tärkeä: kukkuloiden hallinta antaa sotilaallisen etulyöntiaseman alas laaksoon, Israelin puolelle, mutta toisaalta myös miltei suoran näköyhteyden aina Syyrian pääkaupunkiin Damaskokseen saakka. Lisäksi Golanista on vuosien mittaan tullut tärkeä osa Israelin vesihuoltoa.

Sodan aikana Golanilta pakeni runsaat satatuhatta Syyrian kansalaista. Alueelle jäi asumaan erityisesti druusi-vähemmistöä. Heillä olisi mahdollisuus saada Israelin kansalaisuus, mutta hyvin harva on sen ottanut.

Israel pitää Golanin aluetta normaalina osana itseään. Muut valtiot eivät ole liitosta tunnustaneet – ennen kuin nyt.

Viime maaliskuun twiitissään Trump julisti, että ”on aika” Yhdysvaltojen ”tunnustaa Israelin täysi suvereniteetti Golanin kukkuloilla”. Pitkään kestäneen diplomaattisen kriisin ratkaisu toi nostetta Israelin pääministerille Benjamin Netanjahulle, joka voitti vaalit Trumpin ilmoituksen jälkeen.

Trump kiisti halunneensa auttaa Netanjahua, mutta niin tai näin: Netanjahu kiitti nopeasti ilmoittamalla, että Israel nimeää Golanilla sijaitsevan kylän Trumpin kunniaksi.

Trumpin twiitin taustalla on ennen muuta Yhdysvaltain sisäpolitiikka, arvioi ulkoministeriön neuvonantaja Olli Ruohomäki.

Ratkaisu tyydyttää Trumpin äänestäjiä, joista monet ovat Israelille myötämielisiä, mutta riskeeraa hyvin vähän.

– Yhdysvallat oikeastaan vain tunnustaa vallitsevan tilanteen. Vaikka Golania ei ole Yhdysvalloissa tunnustettu osaksi Israelia, eivät aiemmatkaan presidentit ole erityisemmin puuttuneet tilanteeseen, Ruohomäki sanoo.

Yhdysvalloissa myös tiedetään, etteivät muut maat tule tunnustamaan Golania osaksi Israelia. Kukaan ei lähde ajamaan asiaa YK:ssa, joten seuraukset ovat kaikkiaan vähäisiä.

Lähi-idästä taas ei ole odotettavissa vastalauseita, kun alue kiehuu ja kuohuu muutenkin. Syvällä omissa ongelmissaan olevalla Syyrian hallinnolla ei ole paljon mahdollisuuksia puuttua asiaan.

Ruohomäen mukaan on muistettava sekin, että Golan on ollut täysin rauhallinen vuodesta 1973, toisin kuin esimerkiksi Israelin ja Libanonin välinen raja.

– Golan on myös aivan erityyppinen alue kuin Israelin miehittämät palestiinalaisalueet, Ruohomäki sanoo.

Palestiinalaisalueiden miehityksen tunnustaminen sytyttäisi ruutitynnyrin, mutta Golanin alueen tunnustamisesta on vaikeaa nähdä dramaattisia seurauksia – ainakaan paikallisesti. Sen sijaan Yhdysvaltain esimerkin on pelätty antavan muun muassa Venäjälle mallin siitä, että vallattuja alueita voi lopulta melko huoletta liittää itseensä.

Israelin lehdistölle Netanjahu on julmistellut siitä, ettei kylän nimeämistä ole uutisoitu riittävän näyttävästi.

Kun kysyy paikalla olevilta kyläläisiltä, niin eipä uudella nimellä nyt niin väliä olisikaan.

Ryhmä venäjää puhuvia miehiä nostelee öljytynnyreitä kuorma-auton kyydistä varastorakennukseen. He ovat kohteliaita ja vähän hämmästyneitä suomalaisen median läsnäolosta, mutta eivät ehdi keskustella. Homma seisoo, eikä se juttelemalla etene.

Sitten paikalle ajavat pienellä pakettiautolla Shani Abergel, 29, ja Leandro Compel, 33.

Kyllä, he asuvat kylässä, ja kyllä, he ovat kuulleet suunnitelmasta vaihtaa kylän nimi Trumpiksi.

– Onneksi se voi olla vielä vähän epävarmaa, Abergel sanoo.

Ikävä kyllä se taitaa olla toiveajattelua.

Saan ystävällisen kutsun tulla istumaan varjoon heidän puutarhaansa. Puutarha koostuu verannasta muutaman kymmenen neliön kokoisen betonisen omakotitalon etupihalla ja sen edessä olevasta pienestä puiden varjostamasta hyötykasvimaasta.

Tarjottu vesi on kylmää, vesimeloni herkullista. Kissa ja koira käyvät tervehtimässä vierasta. Idyllin rikkovat kuitenkin hyttyset, jotka käyvät pirullisella vimmalla kimppuun heti kun istuu.

– Mennään mieluummin sisään, Shani Abergel sanoo muutaman minuutin urhean yrityksen jälkeen.

Sisällä kaksiossa on ilmastointi ja tupakeittiö, isolla televisionäytöllä sohvan edessä on auki YouTube.

Abergel ja Compel työskentelevät läheisessä ravintolassa. Molemmat ovat kotoisin muualta, Compel Argentiinasta asti. Asuttuaan ensin Israelin isommissa kaupungeissa he muuttivat runsas puoli vuotta sitten Qelaan, kauas kaikesta, lähelle luontoa.

Heidän ei tarvitse maksaa asunnostaan vuokraa, koska he ovat valmistelemassa paikkakunnan seuraavaa elämää: kylästä on tarkoitus tehdä harjoitusleiri armeijapalvelukseen valmistautuville nuorille. Siihen projektiin äskeiset öljytynnyreitä siirtäneet miehetkin ilmeisesti liittyvät.

– Tässä vaiheessa elämää täällä on hyvä asua. Olen lähellä luontoa, ja elämänlaatu on hyvä, Compel sanoo.

Leirin rakentamiseen osallistuminen tarjosi heille tilaisuuden olla osa jotain ja tehdä jotain uutta. Abergel on koulutukseltaan arkkitehti.

Mitä he ovat tehneet?

– Emme oikeastaan mitään, Compel selittää.

Heidän tehtävänsä oli vain valmistella leirin tuloa. Valmisteleminen on kuitenkin jäänyt vähiin: byrokratia unohti heidät, ja äskettäin he saivat kirjeen, että elokuussa heidän olisi muutettava pois, kun leiri aloittaa. Ja nyt kylään pitäisi rakentaa kokonaan uutta yhteisöä Trump-projektin myötä.

Huoneeseen laskeutuu raskas hiljaisuus.

Oletteko te pari? kysyn.

– Olimme, mutta hän petti minua, Compel sanoo.

Hiljaisuus syvenee entisestään. Sitten Abergel katsoo silmiin, kohauttaa hartioitaan ja hymyilee vähän.

Viime aikoina kylän yhteisiä maita on siistitty niittämällä ja ajamalla nurmikkoa. Isompiakin kunnostustöitä on kuulemma tulossa, ja Trump-suunnitelmassa on mainittu kokonaan uuden yhdyskunnan rakentaminen.

Abergelin mukaan asukkaita kuitenkin korpeaa se, että parannustyöt tehdään siksi, että kylään halutaan lisää asukkaita, ei siksi, että kylän vanhoista asukkaista pidettäisiin huolta. Osa pitää nimenmuutosta yhdentekevänä, osan mielestä se on ärsyttävää ulkopuolista määräilyä.

Huhupuheissa on kiertänyt myös, että kylään tulisi aiempaa enemmän uskonnollisia asukkaita, mikä on siirtokuntalaisten mielestä huono asia. Tähän asti kylä on ollut enemmän maallistunut kuin uskonnollinen, eikä etnisistä riidoista ole tarvinnut välittää.

– Uskonnolliset ihmiset alkavat helposti määräillä muita, Abergel sanoo.

Israelin virallisen kannan mukaan Golanilla ei ole siirtokuntia, koska alue on Israelia. Abergelinkin mukaan nykyinen elämä kylässä poikkeaa paljon siitä, millaista elämä on varsinaisissa siirtokunnissa Länsirannalla, vihreän linjan toisella puolella.

– Täällä on vapaampaa, ihmisillä on hyvät välit keskenään. Olemme hyvissä väleissä druusien kanssa. Ei täältä ylhäältä tarvitse mennä kuin alas laaksoon, niin näkee, että ihmiset elävät paljon eriytyneempää elämää. Talojen ympärillä on piikkilankaa, riitoja on paljon, Abergel sanoo.

Mitä Abergel ja Compel nyt aikovat tehdä? Compel kertoo, että saattaa jäädä Bruchimiin, tai sitten muuttaa Portugaliin. Abergel haluaisi jäädä, mutta toisaalta hän haluaisi myös opiskella lisää. Jos talosta joutuu maksamaan vuokraa, opintoihin ei ole varaa. Lähtö kylästä taitaa olla edessä joka tapauksessa.

Vieraankin tekisi mieli jäädä talon viileän verkkaiseen rauhaan, mutta ei auta. On aika siirtyä Bruchimista alempana sijaitsevaan siirtokunnan uudempaan osaan Qela Aloniin, joka on noin 200–300 asukkaan kylä.

Qela Alon on yhtä aikaa samaa ja eri kylää Bruchimin kanssa. Kun Golanille ei ole virallisesti saanut rakentaa uusia siirtokuntia, uudet kylät rakennettiin vanhojen yhteyteen, ikään kuin vanhojen siirtokuntien laajennuksiksi. Siitä on seurausta myös varsinainen nimien sokkelo: Qelaa ja Bruchimia käytetään sekaisin, ja Qela Alonilla saatetaan viitata joko uuteen osaan tai koko kahden kylän kokonaisuuteen. Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, Qela Alonilla on myös toinen nimi, Mazuk Orvim.

Kohta siirtokunnan yhtenä nimenä on myös Ramat Trump.

Qela Alonin omakotitaloidylli on aivan toisenlainen kuin sen emokylän betoninen käytännöllisyys. Qela Alon näyttää siltä, miltä keskiluokan omakotitaloalueet kaikkialla näyttävät: siistejä pihoja, kaartuvia kotikatuja, aitoja, jotka peittävät ja paljastavat yhtä aikaa.

Qela Alonissa piikkilanka-aitojen takana laiduntaa hevosia, miinavaarasta varoittavia kylttejä ei näy.

Kylien välinen suora tienpätkä on ruohottunut umpeen. Jos haluaa siirtyä autolla Bruchimista Qela Aloniin, on ajettava pitkähköä kiertoreittiä.

Yhdellä kylän kaartuvista kotikaduista kaksi äitiä lapsineen työntää lastenvaunuja. Pienen muurin päällä on vihreät lastensandaalit.

Kylän äitien yhteisö taitaa olla tiivis, sillä väärässä paikassa olevat sandaalit aiheuttavat päivittelevän keskustelun siitä, kuka lapsista on nyt ilman jalkineita.

– Nuo ovat poikani kaverin sandaalit, toinen äiti keksii lopulta ja poimii kengät mukaansa.

Toinen äiti poistuu kahden lapsensa kanssa kävelyreitin varrella olevaan kotiinsa. Jatkan kävelyä toisen äidin kanssa. Hän ei halua nimeään lehteen: kaikki tuntevat täällä toisensa, siis kaikki kylän 90 perhettä, ja sitä paitsi äidillä on kontakteja Suomeen.

– Minulla on täällä asuvia suomalaisia ystäviä. Kun he käyvät Suomessa, niin he valittavat, ettei siellä tehdä muuta kuin poimitaan marjoja.

Kylässä asuvia ihmisiä yhdistää äidin mukaan halu elää rauhassa yksinkertaista elämää. Siksi kylään on muuttanut nuorten perheiden lisäksi jonkin verran vanhuksia.

Muutaman talon pihassa on kyltti, joka kertoo talon olevan vuokrattavana. Kyläkoulun piha on ruohottunut umpeen, mutta päiväkodin piha näyttää siltä, ettei ruoho ehdi juurikaan kasvaa.

Äidin mukaan paikalliset tietävät asuvansa kiistanalaisella alueella, mutta heillä on oikeus olla siellä:

– Ei historian tosiasioita voi jättää huomiotta, me miehitimme tämän alueen. Mutta jos katsotaan vielä vanhempaa historiaa, niin paljon israelilaisia joutui lähtemään täältä kauan sitten.

Heidän perheelleen tärkeää on paikan rauhallisuus.

– Me halusimme tänne, koska tämä paikka on lähellä luontoa. Kaikkien tänne muuttavien taustat on tarkastettu, ja täällä on hyvin turvallista.

Taustojen tarkastaminen tarkoittaa sitä, että paikalliset tekevät yhteisöön haluavasta ihmisestä taloudellisen ja juridisen tarkistuksen. Lisäksi perehdytään siihen, millainen ihminen muuttoa aikova on. Sen jälkeen kyläläiset tekevät esityksen viranomaiselle siitä, pitäisikö asukas hyväksyä vai ei.

Äidin mielestä rauhan ja yksinkertaisen elämän kanssa sopii huonosti yhteen se, että kylä nimetään Trumpiksi.

– Kukaan ei ollut kuullut meidän kylästä tätä ennen. Nyt monia arveluttaa, millainen muutos on tulossa, äiti sanoo.

Hänkin kertoo pelkäävänsä uskonnollisten ihmisten tuloa alueelle. Aiemmin uskovaiset eivät ole muuttaneet siirtokuntiin, koska niissä on ollut hyvin vähän uskovaisten tarvitsemia palveluita. Nyt niitä aiotaan rakentaa lisää.

– Nekin rahat voisi käyttää jo olemassa olevan korjaamiseen ja palveluiden parantamiseen, sosiaalityöntekijänä työskentelevä äiti sanoo.

Olemme saapuneet äidin kotitalolle. Lapset säntäävät kotipihalleen, äiti palauttaa vihreät sandaalit oikealle omistajalle tien toiselle puolelle.

Aurinko alkaa laskea. Lämmin pimeys peittelee kylän, joka kohta herää uudella nimellä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .