Eikö koulusurmista opittu mitään? Oppilashuollossa yhä suuria puutteita, monilla kouluilla ei lainkaan psykologia

Apua etsivät nuoret jonottavat nyt Mielenterveysseuran chattiin.

Jokelan koulumurhissa kuoli yhdeksän ihmistä. Tragedian jälkeen vannottiin, että lasten nuorten hätää pitää kuunnella ja tarjota apua tarvitseville. Kymmenen vuoden kuluttua tapahtumasta tilanne on synkkä: monet kunnat eivät noudata esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön suosituksia koulujen oppilashuollon henkilöstömitoituksista.

Suosituksen mukaan yhden kouluterveydenhoitajan vastuulla tulisi olla enintään 600 oppilasta ja yhden lääkärin vastuulla 2 100 oppilasta.

– Melkein neljässäkymmenessä prosentissa kouluista ei lukuvuonna 2014–15 päästy suosituksiin terveydenhoitajamitoituksessa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntija Kirsi Wiss.

Lääkäreiden oppilasmääriä koskeviin suosituksiin ylsi vain neljätoista sadasta koulusta. Myös psykologien ja kuraattorien palveluita tarjottiin puutteellisesti.

Alueiden ja koulujen välillä on myös suuria eroja. Asuinpaikka voi siis ratkaista paljon. Suomessa on myös paljon kouluja, joista koulupsykologi puuttuu kokonaan.

– Oppilashuollon resurssien pitäisi olla paljon suuremmat kuin ne nykyisin ovat. Jos nuorella on hätä, ei hän jaksa toivoa jutteluaikaa vaikkapa seuraavan viikon tiistaille kello 12–14. Ammattilaiset ovat kouluilla usein hyvin rajoitetun ajan, Suomen Mielenterveysseuran verkkokriisityön päällikkö Satu Raappana sanoo.

Mielenterveysseura aloitti nuorille suunnatun Sekasin-chatin tämän vuoden alussa. Verkkopalvelu on hyvin ruuhkainen, vaikka se on auki aamuseitsemästä puoleenyöhön. Tähän mennessä yhteydenottoyrityksiä on tullut jo 26 000.

– Nuorilla on kova tarve keskustella. Tärkeimmät aiheet ovat ahdistus, itsetuhoisuus, masennus, ihmissuhdeongelmat ja yksinäisyys.

Monet Jokelan koulusurmia todistaneet nuoret kärsivät pitkään vakavista oireista. Painajaisista ja pelkotiloista tuli arkea vuosiksi. Jotkut syrjäytyivät, ja jotkut päätyivät jopa itsemurhaan.

Mutta monet myös selvisivät. Yksi heistä on helsinkiläinen Alviina Alametsä. Hän uskoo, että tragedian työstäminen on tuonut hänelle rohkeutta. Sunnuntaisuomalaisessa julkaistaan reportaasi Alametsän paluusta Jokelaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.