Esikoiskirjailija Tuire Malmstedt kirjoitti lapsensurmista ja kauhistui omia ajatuksiaan: "Itkin ja tärisin unissani"

Vuosi sitten marraskuussa Tuire Malmstedt oli pitämässä kolmasluokkalaisille englannin tuntia, kun hänen kännykkänsä soi.

Soittaja oli kustannuspäällikkö. Kustantamo oli lukenut Malmstedtin lähettämän käsikirjoituksen ja pitänyt siitä.

Se oli puhelu, josta jokainen aloitteleva kirjailija haaveilee.

Oppilaat tekivät hiljaa tehtäviään. Malmstedtilla oli epätodellinen olo.

Tunnin jälkeen hän käveli opettajanhuoneeseen kollegoidensa luo ja tuuletti.

Esikoiskirjailija istuu kotisohvallaan villasukissa ja on innostunut sillä tavalla kuin hieman varautunut ihminen on. Hymy karkaa välillä kasvoille.

Malmstedtin, 44, jännitysromaani Pimeä jää on vilahdellut syksyn mittaan aikakauslehtien lukusuosituspalstoilla, ja moni kirjallisuusblogi on ottanut sen arvioitavakseen. Lokakuussa Malmstedt kävi Helsingin kirjamessuilla keskustelemassa kirjansa aiheesta.

Kirjan teemana on väkivallan kierre, joka jatkuu sukupolvelta toiselle. Tarinan nykyhetki on Savonlinnassa, jossa joku myrkyttää tyttölapsia ja sulloo heidän ruumiinsa katiskoihin.

– En ollut hirveästi ajatellut, että mitä sitten, kun kirja on julkaistu. Varmaan esikoista kirjoitti enemmän itselleen, Malmstedt sanoo.

Palautetta on tullut niin kustantamon kautta kuin suoraankin. Malmstedt kertoo, että koskettavin viesti tuli autistisen lapsen äidiltä. Kirjassa kuvataan sankarittaren, ylikonstaapeli Isa Karoksen vaikeaa suhdetta autistiseen tyttäreensä.

Tosielämässä Malmstedt on opettanut autistisia lapsia.

– Tuntuu kiinnostavalta, miten älykkäitä ja tarkkanäköisiä he ovat. Koen läheiseksi sen paikan, missä he elävät. Luulen, että minullakin on autistisia piirteitä. Pystyn sulkemaan maailman ulkopuolelle.

 

Malmstedtin isoäiti oli täynnä tarinoita. Mummola oli Säynätsalossa Jyväskylän kupeessa. Isoäidillä oli tapana tehdä lapsenlapsilleen iltaisin siskonpeti ja kertoa tarinoita ulkomuistista.

Malmstedt kuunteli niitä nuoremman siskonsa kanssa ja oli haltioissaan. Usein tarinoissa esiintyi eläimiä ja lapsia.

Isoäiti oli Karjalan evakko, hänen äitinsä oli ollut venäläinen.

– Ne olivat kauniita tarinoita, mutta niissä oli aina surullinen vivahde. Jotain ilkeää tai pahaa oli tapahtunut, Malmstedt kuvailee.

Isoäidin naapurissa asui vanha mies, joka rakensi katiskoja. Mies oli isoäidille läheinen keskustelukumppani.

Malmstedt innostui kirjoittamisesta. Kahdeksanvuotiaana hän kirjoitti tarinan prinsessasta. Se oli yhden vihkosen pituinen, mutta Malmstedt piti sitä ensimmäisenä kirjanaan.

Aikuisiässä tarinat unohtuivat. Malmstedt oli kouluttautunut kääntäjäksi ja tekniseksi kirjoittajaksi, koska halusi kirjoittaa työkseen.

– Pitkän työpäivän jälkeen ei tullut mieleenikään alkaa kirjoittaa tarinoita. Toki lasten syntymät vaikuttivat myös.

Vuonna 2013 isoäiti kuoli. Hän oli 86-vuotias.

– Se oli kova juttu. Minulla oli mummoni kanssa erityinen tunneside.

Malmstedt alkoi taas kirjoittaa. Hän oli ryhtynyt opettajaksi ja muuttanut perheineen Etelä-Suomesta pikkukaupunkiin Pieksämäelle.

Ensin Malmstedt kirjoitti isoäidistään – hän oli haastatellut tätä opiskeluvuosinaan kirjoitustehtävää varten. Isoäidin elämäntarina on nyt Malmstedtin pöytälaatikossa. Hän on toistaiseksi antanut sen vain sukulaistensa luettavaksi.

Kerran Malmstedt oli juoksulenkillä ja mietti keskeneräistä kohtaa isoäitinsä tarinassa. Hän kertoo saavansa usein ideansa lenkillä ollessaan.

Malmstedt muisti vanhan miehen, joka rakensi katiskoja. Ideat alkoivat pulputa.

Lapsiin kohdistuva väkivalta on kirjoittajalle raskas teema. Malmstedt sanoo, että ajatus kumpusi omista huolista äitinä ja opettajana.

– Vanhemmat ovat nykyään kiireisiä, ja tuntuu, että lapset viettävät aikansa pelikoneilla, unohtavat liikkua ja ovat koulussa entistä levottomampia.

Kirjassaan hän vie ajatuksen äärimmilleen ja pohtii sitä, mikä saa tekemään pahaa lapsille.

 

Tarina kauhistutti välillä kirjailijaa itseäänkin. Yhdessä kirjan kohtauksessa surmataan vauva. Sen kirjoittaminen tuntui Malmstedtista ”hirveältä”.

– Välillä kirjoittaminen tuli uniin. Mieheni saattoi herättää minut keskellä yötä, koska itkin ja tärisin unissani.

Lastenhuoneen ovi aukeaa kesken haastattelun. Toinen perheen pojista on sairaana eikä mennyt tänään kouluun. Poika astelee keittiöön pyjama päällä.

Malmstedt kirjoitti esikoiskirjaansa kolmisen vuotta. Tarinan varhaisen version hän lähetti Johnny Kniga -kustantamon jännärikilpailuun ja tuli toiseksi.

Kiireisen työn ja perhe-elämän keskellä kirjoitustyö eteni pätkittäin.

– Kirjoitin paljon kesälomalla. Aika monet syyslomat, hiihtolomat ja joululomat siihen menivät myös.

Haastattelua edeltävänä päivänä Malmstedt sai jälleen yhteydenoton kustantajalta. Varmistui, että Pimeän jään jatko-osa julkaistaan ensi syksynä.

Taas meinaa hymyilyttää.

Pöytälaatikossa on enemmän kuin vain kakkososa. Kun Malmstedt lähetti kustantamolle ensimmäisen kirjansa käsikirjoituksen, hän liitti siihen tiivistelmän neliosaisesta kirjasarjasta.

Kustantaja kiinnostui ajatuksesta, ja nyt Malmstedtin kirjoituspöydällä on sarjan kolmas osa.

Tilanne on nyt erilainen kuin esikoista kirjoitettaessa. On olemassa yleisö ja odotuksia.

– Toivottavasti se ei muuta työskentelyäni. En voi alkaa miettiä, mitä ihmiset haluaisivat lukea, vaan täytyy kirjoittaa sellaista, mikä koskettaa itseäni.

Myös kirjoittamisen tahti muuttuu. Jatko-osia ei ole aikaa kypsytellä kolmea vuotta.

– Yritän välttää sitä, että kirjoittamisesta tulisi pakko, koska helposti käy niin, ettei se ole enää kivaa.

Malmstedt ei pidä todennäköisenä, että pystyisi elättämään itsensä dekkareiden kirjoittamisella. Eikä hän sitä ehkä haluaisikaan.

– Mistä ne ideat sitten tulisivat? Opettajana tapaa paljon ihmisiä ja löytää paljon ammennettavaa tarinoihin.

Malmstedt työskenteli vuosia alakoulussa, jossa kärsittiin sisäilmaongelmista.

– Pysyvä sairastuminen astmaan oli lähellä, ja tunsin lapsia, jotka sairastuivat. Silloin mietin, että onko tämä todella mahdollista nyky-Suomessa.

Seuraavassa Malmstedtin kirjassa on sivujuonne, jossa lapsi sairastuu homekoulussa.

– Ajattelin, että aiheesta on pakko kertoa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .