Hiihtäjä, koripalloilija, uimari ja jalkapalloilija avautuvat mielen häiriöistään – "En halunnut olla heikko, enkä epäluotettava"

Yksi huippu-urheilun sitkeimmistä tabuista on murtumassa, kiitos rohkeiden ulostulojen.

Urheilijoilla saattaa olla keskimääräistä suurempi riski mielenterveyden ongelmille. Tutkimusten mukaan epäonnistumiset, kova harjoittelu, paineet ja loukkaantumiset johtavat usein psyykkiseen ylikuormitukseen. Yhdysvaltojen yliopistourheilun kattojärjestön NCAA:n tutkimuksessa kolmannes urheilijoista kertoi kokeneensa itsensä masentuneeksi.

Silti urheilussa on ollut tapana vaieta mielenterveyden häiriöistä. Urheilusosiologi Wilbert Leonard on kuvannut ilmiötä John Wayne -syndroomaksi. Siitä kärsivät varovat näyttämästä minkäänlaisia tunteita, koska ne voidaan tulkita heikkoudeksi.

Mutta kenties ajat ovat muuttumassa.

Justyna Kowalczyk

Puolalaishiihtäjän kuviteltiin elävän unelmaansa vuonna 2014. Kowalczyk oli voittanut urallaan kaiken mahdollisen: olympiakultaa, maailmanmestaruuden, maailmancupin ja Tour de Skin. Kowalczyk oli valittu Puolan vuoden urheilijaksi ja hän oli kerännyt hiihtämällä miljoonaomaisuuden.

Mutta mitä vielä – Kowalczyk ilmestyi kesällä tv-haastatteluun ja paljasti kärsineensä yli vuoden masennuksesta. Lisäksi Kowalczyk puhui avoimesti keskenmenostaan, syömishäiriöstään ja hermoromahduksestaan.

– Olen kyllästynyt olemaan Puolan suurin urheilutähti. On päiviä, jolloin minulla ei ole voimaa nousta ylös sängystä, Kowalczyk sanoi.

Hän halusi kertoa tarinansa, koska ”huippu-urheilijoilla ei ole oikeutta heikkouksiin”.

Tv-haastattelun jälkeen Kowalczyk, 35, on puhunut sairaudestaan usein. Viime joulukuussa hän kertoi, että paraneminen on yhä kesken ja hän tarvitsee vahvoja lääkkeitä voidakseen nukkua

Kevin Love

Amerikkalainen NBA-koripalloilija paljasti viime viikolla saaneensa paniikkikohtauksen marraskuussa kesken ottelun. Love, 29, oli nukkunut huonosti, hänellä oli perhehuolia ja paineita jouk­kueen­sa menestyksestä. Kun Love istui aikalisällä penkille, hän romahti. Loven mukaan oli kuin hänen ruumiinsa olisi halunnut sanoa ”sinä kuolet”. Maailma pyöri ympärillä, ilma tuntui liian tiheältä, hengitys muuttui vaikeaksi, aivot tuntuivat kaivautuvan ulos päästä.

Terapiassa Love ymmärsi, että hän oli vältellyt koko elämänsä vaikeiden asioiden kohtaamista ja varsinkin niistä puhumista.

”En ole koskaan kuullut ammattiurheilijan puhuvan mielenterveyden ongelmista, enkä halunnut olla ensimmäinen. En halunnut olla heikko, enkä epäluotettava joukkuekaveri”, Love kirjoitti Players Tribune -verkkojulkaisussa.

Hän päätti kertoa paniikkikohtauksestaan murtaakseen vaikenemisen kulttuuria – ja pärjätäkseen itse paremmin asian kanssa. ”Tiedän, että jos hautaisin ongelmani, joutuisin kohtaamaan vaikeampia paniikkikohtauksia tulevaisuudessa.”

Allison Schmitt

Amerikkalainen uimari palasi Lontoon olympialaisista 2012 viisinkertaisena mitalistina. Monet sanoivat Schmittille, että toivoisivat elävänsä hänen elämäänsä. Schmitt ajatteli, että toivoisipa itsekin samaa.

Uimaria vaivasi ahdistus, jota hän ei voinut ymmärtää. Schmitt tiesi olevansa onnekas ja saavuttaneensa asioita, joista muut haaveilivat. Hän kuvitteli, että mielenterveysongelmien takana pitää olla traumaattisia tapahtumia. Schmitt tunsi, että hänen täytyy esiintyä iloisena, voimakkaana ja kiitollisena – ja koki häpeää jos ei pystynyt siihen. Hän ahdistui fa­nien huomiosta, vetäytyi omiin oloihinsa ja harkitsi itsemurhaa.

Uimari hakeutui terapiaan ja oppi käsittelemään negatiivisia tunteita, vaikka terapia saikin Schmittin mukaan ”olympialaisiin harjoittelun tuntumaan helpolta”. Tänä talvena Schmitt, 27, on kiertänyt kymmenissä tapahtumissa valistamassa ihmisiä mielenterveyden ongelmista.

David Weatherston

Skotlantilainen jalkapalloilija kirjoitti helmikuussa blogissaan, kuinka mielenterveysongelmat pilasivat hänen uransa. Weatherston, 31, kertoi kärsineensä hallitsemattoman suuresta jännityksestä ja epävarmuudesta 21-vuotiaasta asti. Mielen ongelmat vaikuttivat pelaajaan fyysisesti: Weatherston ei pystynyt syömään, ja hän kärsi pahoinvoinnista. Kerran hän oksensi lämmittelyssä kentän laidalle.

Vaikka Weatherston harjoitteli hyvin, hänen itseluottamuksensa ei noussut. Pelaaminen tuhansien katsojien edessä tuntui jatkuvasti vaikeammalta. Kerran Weatherston soitti valmentajalle ja valehteli olevansa loukkaantunut.

Ongelmistaan huolimatta Weatherston pelasi kymmenen vuotta ammattilaisena. Tänä aikana hän yritti puhua valmentajalle jännityksestään yhden kerran. ”Pukukoppi ja harjoittelukenttä ovat liian kovia paikkoja epävarmalle ihmiselle.”

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .