Isä ja poika Suuronen kauhistuttivat vuosikymmenien ajan suomalaisia surmanajonumeroillaan – nyt on aika jäädä eläkkeelle

Vanha verstas näyttää ensivilkaisulla tavanomaiselta: työkaluja, maaliroiskeisia jakkaroita, johtoja lattialla. Pölykerroksesta näkee, että täällä ei ole nikkaroitu vähään aikaan.

Pressujen alta pilkottaa kuitenkin jotain tavallisesta poikkeavaa: Periscope-kolikkopeli vuosikymmenten takaa, punasinikeltainen avoauto lasten karusellista, räikeänkirkkaita mainosjulisteita.

Ja nurkassa kaksi tsekkiläistä Jawa CZ -moottoripyörää 1950-luvulta ja pari itse rakennettua nelipyöräistä ajokkia.

Suurosten surmanajokalusto.

Suomen kuuluisimman surmanajajan Onni Suurosen (1923–2014) poika Kalevi Suuronen, 65, eli lapsuutensa tien päällä. Isä-Suuronen kiersi perheineen Toivo Sariolan tivolin mukana toukokuusta pitkälle syksyyn.

Silloin Kalevin ystäväpiiri oli yhtä kuin tivolin työntekijät perheineen. Takapihana oli kaupungin tori.

– Alkuvaiheessa ei ollut asuntovaunujakaan, vaan asuttiin pömpeleissä, jotka oli kasattu vanerista tai kovalevystä. Eväs lämmitettiin retkikeittimellä, Kalevi Suuronen kertoo.

– Lapsuus oli kuitenkin turvattua. Ympärillä oli iso joukko aikuisia vahtimassa lapsia.

Koulun alettua kiertolaiselämä rajoittui kesälomiin. Kymmenen yhdentoista iässä Suuronen oli jo ovimiehenä tivolin peilisalissa.

Suuronen katselee ympärilleen. Tivoliyrittäjä laittoi viime vuonna pillit pussiin ja on nyt myymässä tivolilaitteistoaan.

Hän vetäisee pressun Jawan päältä ja nousee selkään. Mieleen nousee muisto Kalajoelta, kun Suuronen oli isänsä mukana tivolikiertueella ja kokeili moottoripyörää ensimmäisiä kertoja.

– Oltiin juhannuksena hiekkasärkillä, siellä oli hyvä päästellä menemään. Olin 12 tai 13, Suuronen kertoo.

– Surmanajo oli siihen aikaan kova juttu. Sen ympärille koko tivoli vähitellen rakentui.

Suuronen oli ylpeä isästään, tivolin vetonaulasta. Samalla surmanajo oli Suurosten perheelle osa arkea.

– Olin usein penskana pytyssä katsomassa esitystä. Seisoin ylhäällä kaaren päällä ja pidin kiinni vaijerista. Tavalliset katsojat lakosivat edestä, kun pyörät tulivat lähelle. Katsoivat minua kauhuissaan, kun en väistänyt.

Pytty oli lieriön mallinen, puurakenteinen kirnu, jota ajettiin ympäri. Meteli oli hirmuinen – molemmat Suuroset saivat kuulovaurion.

– Ei sitä osannut pelätä, että jotain voi sattua. Siinä oltiin niin sisällä, ja siitä saatiin leipä pöytään.

Tavanomaisin haaveri johtui renkaan puhkeamisesta.

– Surmanajossa renkaat ovat kovilla, ne kuluvat kyljistä, kun ajetaan viistolla pinnalla ja pystysuorassa, Suuronen selittää.

Kun rengas räjähti, ”ukko putosi seinältä”.

– Kerran isällä oli putoamisen jälkeen olkapäät niin kipeänä, että minun piti vaihtaa vaihdetta kuorma-autossa, kun tivoli oli lähdössä.

Kalevi Suuronen seurasi isäänsä pyttyyn. Surmanajajaksi ryhtyminen kiehtoi Kalevia, mutta kyse oli myös velvollisuudesta.

Kilpailu oli kiristynyt. 1970-luvun alussa Suurosten kotikentällä Keski- ja Itä-Suomessa huseerasi ruotsalainen surman­ajoryhmä. Heidän myyntivalttinaan oli, että yhden sijaan pytyssä ajoi kaksi motoristia kerrallaan.

Onni Suuronen oli ryhtynyt itsenäiseksi tivoliyrittäjäksi. Yritys tunnettiin Surmanajotivolina.

– Tivoli oli kolme viikkoa Oulussa, siellä oli messut. Niinä viikkoina aloin harjoitella surmanajoa. Siinä oli kysymys perheen toimeentulosta.

Kalevi oli tuolloin 17-vuotias. Samana kesänä, vuonna 1971, Suurosten tiet kohtasivat ruotsalaisten haastajien kanssa Suonenjoen mansikkakarnevaaleilla.

– He ajoivat toisella puolella tapahtuma-aluetta ja me toisella. Heillä oli teräspallo ja meillä kirnu.

Suurosten mainosvalttina oli isän ja pojan yhteinen show – Onni ajoi moottoripyörää ja Kalevi autoa. Tarina vetosi kotiyleisöön.

– Seuraavana vuonna oltiin ruotsalaisten kanssa samaan aikaan Turussa maatalousnäyttelyssä. Meillä oli uusi auto, ja muutenkin olimme panostaneet esitykseen. Sen jälkeen ruotsalaisia ei enää nähty, Suuronen myhäilee.

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Suuronen kävi teknisen opiston pääsykokeissa ryhtyäkseen katsastusmieheksi. Ensimmäinen yritys ei tuottanut kuitenkaan tulosta eikä toista tullut.

– Olin ajatellut aloittaa opinnot armeijan jälkeen. Mutta sitten rupesin ajattelemaan, että tulee se raha surmanajollakin. Ensimmäisen kesän rahoilla sain ostettua uuden sporttimallin Toyota Corollan.

Suuroset ajoivat vilkkaimpina vuosina sesonkiaikaan keskimäärin viitenä päivänä viikossa, yhteensä 25 näytöstä. Muut päivät kuluivat kaluston purkamiseen ja matkustamiseen.

Lama verotti 1990-luvulla suomalaisten huvitteluhaluja. Surmanajo ei ollut enää entisen veroinen vetonaula, sillä tivoleihin tuli entistä hurjempia kieputtimia.

– Esitys ei pärjää kilpailussa ajolaitteelle, jossa kävijä voi itse osallistua. Surman­ajoesitys oli kallis rakentaa, se vaati neljä henkeä ja nosturiauton. Samassa ajassa rakensi kaksi isoa karusellia, Suuronen vertailee.

Tällaisia laskutoimituksia Suuronen joutui tekemään, sillä hänestä oli tullut 1980–1990-lukujen taitteessa tivoliyrittäjä. Hän oli ostanut isänsä kaluston ja alkanut hankkia lisää tivolilaitteita.

Vuoden 1995 tivolikiertueella ajettiin viimeiset Suurosten surmanajoesitykset. Onni Suurosen ei pitänyt olla enää mukana. Hän oli tuolloin 71-vuotias.

Kiertue alkoi kotikaupungista Jyväskylästä. Toisena rakentamispäivänä kirnusta alkoi kuulua tuttu kaksitahtimoottorin naukuminen.

– Isä kävi pari kertaa harjoittelemassa. Sitten hän sanoi, että hae kypärä ja laita saappaat jalkaan, nyt ajetaan.

Tänä keväänä Kalevi Suuronen ja hänen vaimonsa Leila ovat totutelleet olemaan paikallaan – ensimmäistä kertaa yhteisen elämänsä aikana. He ovat olleet naimisissa 42 vuotta.

Puretut tivolilaitteet ja niiden kuljetuskalusto seisovat nyt Suurosten pihamaalla ja varastossa. Niille etsitään uutta omistajaa.

– Myyn kaiken kerralla. Tai sitten vaikka pelkän hattarakoneen, jos joku haluaa sellaisen.

Aivan kaikki ei kuitenkaan ole kaupan. Surmanajokaluston Suuronen aikoo säilyttää. Tunnearvo on liian suuri.

– Olen haaveillut, että kun saan varastohallin tyhjäksi, laitan sinne museon. Osa kalustosta on sellaista, ettei samanlaista löydy mistään muualta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .