Juha Viikari maistaa tuhansia alkoholijuomia vuodessa ja päättää, myydäänkö Alkossa "lääkeyrttistä" vai "mokkaista" viiniä

Alkon laadunvalvonnan päällikkö on tehnyt yhtiössä jo kahdenkymmenen vuoden uran.

Tällä miehellä on suuri vaikutus siihen, mitä valitset mukaasi pitkäripaisesta. Juha Viikari, 39, tiimeineen on laatinut kaikki Alkon hyllyjen reunoissa olevat tuotekuvaukset. He määrittelevät, onko viini vaikkapa ”lääkeyrittinen” vai ”mokkainen” tai onko viina ”neutraali”, ”pehmeä” vai kenties ”hennon vehnäinen”.

Alkon laadunvalvonnan päällikön Viikarin johtama 26 hengen tiimi maistaa vuosittain 10 000 tuotetta. Niistä 80 prosenttia on uusia juomia, joita on tarjottu Alkon myytäväksi.

Loput ovat lähinnä sellaisia viinejä, joiden makuprofiili on päivitettävä, kun juomasta tulee uusi vuosikerta. Viinien vuosikerrat saattavat poiketa toisistaan paljonkin, vaikka rypälelajike ja viinintekoprosessi olisivat täysin ennallaan.

Alkon maistajatiimiin kuuluu muun muassa laadunvalvonnan ihmisiä, tuotepäälliköitä, tuoteasiantuntijoita ja myymälähenkilökuntaa. Vaihtuvuus on varsin pieni, eikä maistaminen ole kenenkään päätyö.

Ennen kuin tiimiin pääsee virallisesti mukaan, maistamista opiskellaan ikään kuin oppisopimuksella. Näin varmistetaan, että ”oppilas” pystyy arvioimaan alkoholia ammattimaisesti.

Kokemus on osoittanut, että paras maisteluaika on aamulla kello 9–12. Silloin ihminen on syönyt vasta kevyesti, eivätkä makunystyrät ole vielä päässeet turtumaan.

Kun maistellaan viinejä, lasiin kaadetaan noin 4–5 senttiä. Nestettä tarkastellaan silmämääräisesti, sitä haistellaan – kaareva lasi kuljettaa aromit hyvin nenään – ja lopulta tietenkin maistellaan.

– Kaikki maisteltava syljetään aina pois. Nielaiseminen ei tule töissä mieleenkään, sillä käytännöt on iskostettu takaraivoon alusta saakka, Viikari tähdentää.

– Toisaalta vapaa-ajalla ei silti tule houkutusta sylkäistä juomaa pois.

Koska työssä ollaan jatkuvasti tekemisissä alkoholin kanssa, työyhteisö pitää huolta toisistaan. Mahdollinen alkoholiongelma ei hoituisi olankohautuksella.

– Ongelmia ei ole tullut. Maistelun toimintamalli on kaikilla niin selkärangassa.

Suuri osa tuotteista testataan sokkona, jotta arvioijilla ei ole ennakkokäsitystä maistettavasta tuotteesta. Työ tehdään 3–4 hengen ryhmissä. Jokainen maistaja antaa juomalle ensin oman arvionsa, sen jälkeen tuloksista keskustellaan.

– Kiistoja ei tule, mutta joskus keskustelua syntyy paljon, Viikari sanoo.

Esimerkiksi punaviinit jaotellaan ensin viiteen makutyyppiin, joita ovat muun muassa ”marjaisa ja raikas” sekä ”mehevä ja hilloinen”. Lisäksi viineille annetaan vaihteleva määrä kuvaavia adjektiiveja.

Punaviini voi olla vaikkapa ”nahkainen” tai ”rodukas”, valkoviini ”persikkainen” tai ”pitkä”. Viski voi olla ”kermatoffeinen” tai ”terävä” ja vodka ”lämmin” tai ”viljainen”.

– Olemme pyrkineet abstraktista kohti konkreettista. Esimerkiksi sana pyöreä ei vielä kauheasti kuvaa makua, Viikari toteaa.

– Kuvaukset ovat varsin yleiseurooppalaisia, mutta meillä on Suomessa myös omia sanoja, kuten metsäpohjainen. Samanlaista metsää ei muualla Euroopassa ole.

Yhden tuotteen maisteluprosessi kestää muutaman minuutin. Tuotteita on niin paljon, että enempää aikaa yhteen juomaan ei voi käyttää. Kaikki tiedot tallennetaan sähköiseen järjestelmään.

Kysyn Juha Viikarilta, millainen hän itse olisi viinitermeillä. Hän ei osaa sanoa mutta pyytää luonnehdintaa tiimiltään. Sen mukaan kemistin koulutuksen saanut Viikari on ”vaalea, hieman kehittynyt, vähähappoinen, klementiininen, viherpäärynäinen, koivunlehtinen, mineraalinen, tasapainoinen, lämmin ja pitkä”.

Alaiset tuntevat Viikarin hyvin, sillä hänen työuransa Alkossa ulottuu liki kahdenkymmenen vuoden taakse: hän työskenteli jo opiskeluaikoinaan Alkon myymälöissä.

Laadunvalvonnassa työuraa on kertynyt nyt kolmetoista vuotta, joista neljä nykyisessä pestissä.

Koulutuksesta on hyötyä etenkin silloin, kun maistelun yhteydessä pohditaan, onko tuote kelpoa.

– Varsinkin viineissä voi olla erilaisia virheitä. Kellariaromi kertoo pilaantumisesta, viini voi olla hapettunutta, tai siinä voi olla jälkikäymistä, jolloin viinin sekaan on päässyt elävää hiivaa. Kuplat kuuluvat vain harvoin punaviiniin, Viikari korostaa.

Tyypillisesti testattavana on kaksi pullollista juomaa. Jos toisessa pullossa on korkkivika, pitää erästä avata useampikin pullo ja varmistaa, että erä on kelpo.

Vaikka Viikari tietää alkoholista enemmän kuin keskimääräinen kuluttaja, hän ei huomauttele esimerkiksi ystävilleen heidän viinivalinnoistaan. Hän kuitenkin neuvoo mieluusti, jos joku kysyy.

– Eri tilanteisiin sopivat erilaiset juomat. Ja jos tuote on teknisesti kunnossa, hyvyys on mielipideasia.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .