Kampaaja kertoo, mitä todella ajattelee kaikkitietävistä asiakkaista: "Näen sieluni silmin, miten läiskin häntä föönillä päähän"

Asiakkaat voivat vaatia mahdottomia, ja sosiaalisen median kohut pelottavat kampaajia.

Asiakas on aina oikeassa. Niin minulle opetettiin aikoinaan parturi-kampaajalinjalla. Suomessa asiakas on ollutkin kuningas, kun taas monissa muissa Euroopan maissa, kuten Espanjassa, kampaaja on ollut kuningas. Myös meillä ollaan onneksi siirtymässä siihen suuntaan.

Kun aloitin työt, tytöttelyä oli paljon. Jotkut miesasiakkaat yrittävät saada kampaajan nolostumaan, mutta asiattomia kommentteja olen kuitenkin saanut vain vähän. Iän ja kokemuksen myötä on tullut myös varmuutta ja ammattiylpeyttä.

Ammattiylpeys näkyy siinä, etten anna asiakkaan neuvoa minua työssäni. Jos asiakas alkaa ehdotella, että otetaan vielä tuosta ja täältä, sanon että ”nyt tuli epäluottamuslause”. Kysyn, jatkanko vai lähteekö asiakas kotiinsa. Joka kerta hiukset on laitettu loppuun asti.

60–70-vuotiaat naiset tuntuvat usein tietävän kaiken. Kampaaja taas ei tiedä mitään, vaikka minäkin olen ollut alalla jo 24 vuotta. Yksi rouva on käynyt minulla seitsemän kertaa eikä ole koskaan tyytyväinen. Aina välissä hän käy jossakin muualla ja sitten palaa taas.

Hoidan työni ystävällisesti palvellen loppuun mutta näen sieluni silmin, miten läiskin häntä föönillä päähän. Ystävällinen palvelu yleensä lannistaa ärsyttävimmänkin asiakkaan lopulta.

Moni luulee, että persoonallisen näköinen kampaaja ei osaa tehdä kuin räiskyviä malleja tai että lyhythiuksinen osaa leikata vain lyhyttä. Kerran yksi asiakas halusi kiireajan, kun hänen vakiokampaajansa oli lomalla. Hän kuitenkin perui aikansa nähtyään minut – ja minä sain pyöritellä tunnin sormiani.

Olisin voinut laskuttaa häneltä osan ajasta, mutta jätin sen tekemättä: vanhakantainen asiakaspalveluasenne nousee välillä pintaan.

Aikaisemmin korjasimme kotivärjäyksen jälkiä joka viikko, mutta kun hiusväreille asetettiin kuudentoista vuoden ikäraja, ongelmat vähenivät merkittävästi. Kotipartureiden jälkiä sen sijaan korjataan edelleen.

Usein kotiin ostetaan leikkuukone mutta unohdetaan esimerkiksi käyttää kampaa. Sitten päässä on kalju juova niskasta kalloluuhun, kuten eräällä miehellä.

Hiusten leikkaamisessa puhutaan paljon ”kampaajan sentistä”. Kampaajan sentti voi olla kolme senttiä, mutta sille on syynsä. Jos asiakas pyytää leikkaamaan sentin ja tarve on kolmekymmentä, sipistely on ajanhukkaa. En kuitenkaan vain leikkaa vaan myös perustelen. Haluan tehdä työni hyvin.

Yhä useampi tulee kampaajalle sosiaalisesta mediasta poimitun kuvan kanssa. Se on ihan hyvä. Käyn asiakkaan kanssa aina ensin läpi toiveet ja sitten sen, mitkä niistä voi toteuttaa. Välillä asiakkaalla ei ole riittävästi hiuksia toivottuun malliin, eikä kampaajakaan ole taikuri. Silloin pitää pystyä muuttamaan asiakkaan mieli perustelemalla.

Useimmat toivovat helppohoitoista mallia, johon riittää pesu ja föönaus. Mukana tuodussa kuvassa saattaa olla kuitenkin hiukset, joita on laitettu monta tuntia. Esimerkiksi Kim Kardashianin laineita ei saa permanentilla, vaan ne pitää tehdä joka kerta erikseen raudalla.

Kun hiuksissa on jo jokin kemiallinen käsittely, uudet käsittelyt voivat aina vaurioittaa hiusta. Joskus tekisi mieli sanoa asiakkaalle, että tehdään vain niin kuin vaadit – mutta lähtiessäsi laita paperipussi päähäsi, äläkä mainitse kampaamon nimeä kenellekään.

Ammattiylpeys kuitenkin estää sen. Samoin sen, että sanoisin mulkkumaisille asiakkaille, ettei tarvitse tulla takaisin. Nykyisin yrittäjillä on vielä sosiaalisen median pelko – en halua turhaa kohua itsestäni.

Palstalla eri alojen ammattilaiset kertovat asioista, joista ei voi puhua omalla nimellä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .