Kolumni: Äijät omivat kansanperinteemme

Juha Hurme ja Tuomari Nurmio järjestävät uudenlaisen Kalevala-festivaalin. Sen tavoitteena on ”uudistaa ajatonta kalevalaista kansanperinnettä ja tuoda sitä esiin juhlapuheiden, kansallispukujen, tuohivirsujen, pitkäpiimäisten lausuntanumeroiden ja koululaisten systemaattisen kiduttamisen haudasta.” Hankkeen pressitilaisuudessa Hurme ja Nurmio antoivat ymmärtää, että Kalevalaa on lähestyttävä ”entistä röyhkeämmällä kulmalla.”

No, onhan noita kalevalaisia myyttejä röykyttäneitä neroja ollut ennenkin: Haavikko, Holmberg ja Turkkakin oppilaineen, sekä rockmuusikoita Amorphiksesta CMX:ään.

Kaikki miehiä.

Ensi elokuussa ilmestyy Kalevala elävänä tai kuolleena -niminen levy, johon Hurme ja Nurmio kumppaneineen ovat valinneet eri taiteenalojen edustajia tuomaan oman enemmän tai vähemmän ”röyhkeän” näkökulmansa kalevalaiseen perintöömme.

Onko joku yllättynyt, kun kerron, että levyn ennakkotiedoista on löydettävissä hädin tuskin yksi naisen nimi. Ja kun varsinaisella ”Kalevala elävänä tai kuolleena” -festivaalilla esiintyjinä on samoja nimiä kuin levyllä, voi todeta, että ihan perinteisillä Agricolan ja Lönnrotin linjoilla mennään.

Olen viime aikoina palannut lukemaan muinaisia runojamme ja pohtimaan myyttejämme ja rituaalejamme, olen selaillut taas kerran läpi agricolat, lönnrotit, haaviot, harvat, krohnit, leinot ja kaikki nuo kymmenet ja taas kymmenet ukot uroot ja alfat ahneet, jotka ovat muistiin keränneet ja tutkimuksissaan selittäneet kansanperinnettämme, omineet ja säätäneet säkeet ja soinnut itselleen sopiviksi mukaelmiksi ja narratiiveiksi.

Koko ajan lukiessani kuulen korvissani Ne Toiset, ne kantajat, ne antajat: itkijät, runonlaulajat, virrettäjät, loitsijat, parantajat, noidat, emot, akat, ämmät, neidot, naiset. Heidän nimiään ei näy missään.

Viime aikoina olen nähnyt ja kokenut ympärilläni aivan uudenlaista innostusta kalevalaiseen ja muutoinkin muinaiseen uskomusperinteeseemme: nimenomaan nuoret naiset opettelevat kursseilla itkuvirsiä ja naisten laulamia rivoja runoja, opiskelevat kotoisen noituutemme ja myös noitavainojen surullista historiaa. Susanna Aarnion kaltaiset modernit shamaanit ja tutkijat luotsaavat naisia takaisin tabuisankin naistietämyksen ja luonnontajun pariin.

Jotkut (pitääkö tarkentaa: ihan täyspäiset) psyko- ja kirjallisuusterapeutit ovat enemmän kuin kiinnostuneita alkuperäisen rikkaasta loitsimisen ja sanoilla parantamisen perinteestämme.

Miksi siis All Male Kalevala Panel vielä vuonna 2019?

Kolumnisti on kirjailija ja terapeutti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .