Kolumni: Ei ole feministinen teko kieltää naiselta mahdollisuutta pukeutua peittävästi

Taistelua naisen asemasta ei käydä uima-altaassa, Antti Mäntymaa kirjoittaa.

Britannia otti rantakauden kynnyksellä uuden askeleen monikulttuurisuudessa. Ikoninen tavarataloketju Marks & Spencer toi paikalliseen valikoimaansa burkinin eli peittävän uima-asun. Monet musliminaiset suosivat burkinia paljastavien uima-asujen sijaan.

Peittävät uima-asut herättävät paljon kommentteja, vaikka on sellaisia nähty ennenkin. Kun Googlen kuvahakuun kirjoittaa ”full body swimsuit”, burkinit ovat vähemmistössä. Yhtä peittäviä uima-asuja käyttävät muun muassa huippu-uimarit.

Mutta kun asuvalinnan tekee musliminainen uskonnollisista syistä, ei puhuta pelkistä vaatteista. Kommentteja värittävät käsitykset naisen asemasta ja yhteisöstä, josta hän tulee.

Marks & Spencerin burkineja ruodittiin etenkin kanaalin toisella puolella, Ranskassa. Niitä ennättivät arvostelemaan muotiguru Pierre Bergé ja Ranskan tasa-arvoministeri Laurence Rossignol. Bergé syytti burkinien valmistajia naisten orjuuttamisesta. Rossignol kuvaili heitä vastuuttomiksi.

Tällaiset kommentit johtavat kuitenkin holhoavuudessaan ojasta allikkoon. Ei ole feministinen teko kieltää naiselta mahdollisuutta pukeutua peittävästi – ei sen feministisempi kuin pakottaa nainen pukeutumaan peittävästi.

Kun kyseessä on toisen ihmisen asuvalinta, ulkopuolisen on mahdotonta arvioida hänen motiivejaan. Tämä tuntuu unohtuvan etenkin silloin, kun ruodittavana on musliminaisten pukeutuminen.

Brittikoomikko Shazia Mirzan mukaan hänen äitinsä pukeutui burkaan siksi, ettei kehdannut näyttäytyä julkisesti miehensä kanssa.

Pukeutumisen merkityksen tietää jokainen, joka ei ole viihtynyt iltapuvussa tai joka ei ole kokenut työasua omakseen. Moni peittää vastahakoisesti olkapäänsä astuessaan kirkkoon. Murrosikäiset pojat pitävät mielellään pitkiä ja väljiä uimahousuja, tytöt puolestaan uima-asun päällä t-paitaa. Eivät kaikki, mutta ne, jotka haluavat suojaa katseilta.

Pukeutumiseen liittyvät merkitykset eivät puhu sen puolesta, että vaatevalmistajien kannattaisi supistaa ja yksipuolistaa mallistojaan, vaan päinvastoin. Jokaisella pitäisi olla vapaus valita vaatteensa, musliminaisellakin. Se on vapautta niin islamilaisista kuin länsimaisistakin pukeutumiskonventioista, molemmat patriarkaalisiksi haukuttuja.

Täytyisi varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus tehdä itseään koskevat ratkaisut, olivatpa kyseessä asuvalinnat tai muu henkilökohtainen elämä.

Jos on huolissaan naisten asemasta, taistelu käydään muualla kuin altaan reunalla.

Kirjoittaja on Lontoossa asuva toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.