Kolumni: Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle tulleet kaivavat esiin kameran

Sivistys on yllämme kuin ohut huntu, kirjoittaa Janne Laitinen.

Brittiläisessä huvipuistossa 16 ihmistä jää puristuksiin vuoristorataonnettomuudessa. Yksi uhreista kertoo myöhemmin järkyttyneensä, kun sivullisten ensimmäinen reaktio oli kaivaa esille kameransa.

Koillis-Englannissa äiti ja tytär loukkaantuvat, kun puu kaatuu heidän autonsa päälle myrskyssä. He huutavat apua, mutta poliisin mukaan osa ensimmäisistä paikalletulijoista pysähtyy ottamaan kuvia.

Hyvinkäällä nuori nainen jää junan alle. Toinen nuori ottaa ruumiista kuvan ja jakaa sitä eteenpäin WhatsAppissa.

Onnettomuuspaikoille puhelimineen tunkevat sivulliset ovat ongelma, johon viranomaiset ovat kiinnittäneet huomiota ympäri maailmaa. Ongelma ei ole niinkään käytännöllinen kuin moraalinen.

Kuolleiden ja loukkaantuneiden kuvaaminen on vastenmielistä tirkistelyä ja loukkaa uhrien omaisten tunteita. Ilmiötä on vaikea kitkeä pois, sillä onnettomuuden uhrien kuvaaminen julkisella paikalla ei ole yksiselitteisesti laitonta, eikä vainajan yksityiselämää voi loukata kuvia levittämällä.

Ja vaikka teko todettaisiin laittomaksi, sitä ei saa tekemättömäksi. Kun veriset kuvat kerran leviävät maailman verkkopalvelimille, niitä on lähes mahdoton saada pois.

Toisinaan tuntuu, että sivistys on yllämme kuin ohut huntu. Kun vähän raottaa, sen alta paljastuu jotain rumaa ja alkukantaista.

Raakuudet ovat kiehtoneet ihmistä aina. Antiikin Roomassa rahvas hurrasi katsomossa, kun rikolliset ja orjat silpoivat toisiaan hengiltä gladiaat­toreina. Ranska järjesti julkisia teloituksia aina vuoteen 1939 – onneksi silloin ei ollut sosiaalista mediaa.

Onko mikään ihme, että Isis-järjestön mestausvideot keräävät netissä miljoonia katsojia? Kaikessa ennalta-arvattavuudessaan ne ovat katsottuja, koska kuolema kiinnostaa meitä edelleen.

Minun nuoruudessani katsottiin salaa suttuisia vhs-kopioita Suomessa kielletyistä kauhuleffoista. Niiden juoni ei ollut usein Isis-videoita kummempi, mutta mikä parasta, ketään ei oikeasti vahingoitettu.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.