Kolumni: Haluan rahaa mutta en välitä rahasta

Mieleni on toisinaan raskas kumppani, kirjoittaa Heikki Kärki.

Otteita viikon uutisvirrasta: Suomalaiset ovat yhä onnettomampia parisuhteissaan ja rakastelevat vähemmän. Työelämä on yhtä suorittamista, mutta vapaa-aika stressaa vielä enemmän. Kavereiden täytyy olla oikeanlaisia, kodin täytyy näyttää upealta, täydellisen joulun valmistelut ovat jo myöhässä. Joku muu näyttää sosiaalisessa mediassa paremmalta, joku tienasi verotietojen mukaan enemmän.

Ahdistusta, kateutta ja riittämättömyyden tunteita marraskuun alun ankeuteen kaivattiinkin.

Suomalaiset ovat innostuneet hoitamaan arjen ahdistusta niin sanotun tietoisen läsnäolon, mindfulnessin, avulla. Siinä pysähdytään aistimaan omia tuntemuksia ja pyritään hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Olen kehitellyt metodista oman versioni: tietoisen välinpitämättömyyden – nevermindfulnessin. Siinä pysähdytään analysoimaan negatiivisia tuntemuksia ja päätetään olla välittämättä niistä.

Oma mieleni on toisinaan raskas kumppani. Otan paineita turhista asioista, syyllistän toisia ongelmistani ja ajattelen liikaa, mitä muut ajattelevat. Kun negatiivisuus kasautuu, menen nevermindfulness-terapiaan. Se kulkee esimerkiksi näin:

Halusin puolisokseni huolitellun kaunottaren mutta en ihmistä, jolle ulkonäkö on tärkeää. Haluan kasvattaa lapsestani itsenäisen ajattelijan mutta en jaksa hänen omapäisyyttään. Haluan viettää nousuhumalaisia iltoja ystävieni kanssa mutta en kestä juopuneiden örvellystä. Haluan vaurastua mutta halveksin rahan perässä juoksijoita. Haluan ottaa kotona rennosti mutta ahdistun sotkuisista hyllyistä. Haluan vitsailla kaikesta mutta kaipaan vakavia keskusteluja. Haluan täydellisen joulun mutta en halua tehdä mitään sen eteen.

Joskus pitää vääntää itselleen rautalangasta, ettei elämässä saa kaikkea. Pitää tehdä valintoja ja kompromisseja. Kun ymmärrän ajatteluni ristiriitaisuuden, pystyn hyväksymään kompromissit ja lakkaan välittämästä.

Kunnes mieleen pulpahtaa seuraava negatiivinen ajatus. Mitä tuo pomokin prässää? Eikö se ymmärrä, että haluan luovia vapauksia – ja tietysti myös tiukat aikataulut.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.