Kolumni: Hoitolaitoskohu toi äidin laitokseen lisää käsipareja

Otatko mutsi fetaa, kysyin äidiltäni vappupöydässä. Mitä se on, hän vastasi. Se on sitä samaa suolaista juustoa, jota ostit kotiin silloin, kun se oli vielä uutta ja erikoista Suomessa, kun olin ehkä 13-vuotias. Olet aina tykännyt siitä, muistutin.

Olemme eläneet äitini muistisairauden kanssa pian seitsemän vuotta. Koska hänen muistisairautensa ei ole erityisen yleinen, emme tiedä, miten tilanne kehittyy. Varmaa on, ettei mitään ihmeitä kannata odottaa. Ei äkkiparantumista sen enempää kuin äkkikuolemaakaan, jollei jokin muu sairaus ehdi väliin. Lääkettä tähän dementian tyyppiin ei ole.

Minun silmissäni äidin vointi on pysynyt jo vuosia suhteellisen samana. Hän ei muista, mitä hetki sitten tapahtui, mutta hän puhuu edelleen englantia ja muistaa työväenlaulujen sanat.

Hoitajat kuitenkin kertoivat, että äitini muisti ja toimintakyky ovat hitusen huonontuneet syksystä. Pesuhommiin tarvitaan entistä enemmän apua, ja välillä on katsottava, että yöpaita ei sujahda päälle päiväsaikaan. Pikkujuttuja.

Olen iloinen siitä, että hoitolaitosten häpeällinen tilanne lävähti alkuvuodesta julkisuuteen isoin otsikoin. En tietenkään iloitse siitä, että ihmisten huono hoito on todellisuutta. Iloitsen siitä, että kohun seurauksena äitinikin hoitokodissa on kaksi hoitavaa käsiparia ja yksi avustava käsipari enemmän kuin aiemmin ja vieläpä vakituisesti.

Ennen kohua sielläkin mentiin minimimiehityksellä ja pärjättiin joten kuten. Silti hoitajat jaksoivat aina hymyillä vierailijalle ja kertoa kuulumiset.

Kun oma vanhempi on hoitolaitoksessa, on pakko nojata toivoon. Toivoon siitä, että läheistä kohdellaan hyvin. Että hän on puhdas, että hän saa oikeat lääkkeet oikeaan aikaan, että hiukset ja kynnet leikataan tarpeen mukaan ja että joku ehtii viedä hänet välillä ulos ja jutella. Että hän saa katsoa televisiosta urheilua tai tyhjänpäiväistä sarjaa keskellä päivää.

Juuri nyt äitini vaikuttaa onnelliselta. Tässä vaiheessa elämää enempää ei voi pyytää. Hyvää äitienpäivää.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .