Kolumni: Huomaan alkaneeni vältellä internetiä

Minulla on älypuhelin, mutta siinä ei ole sim-korttia, kirjoittaa Koko Hubara.

Internet on sekä demokratian paras työkalu että sen potentiaalinen tuho.

On selvää, ettei minulla olisi minkäänlaista uraa ilman internetiä. Se tuo voin leipäni päälle, on tuonut jo kymmenen vuotta. Ennen kuin minusta tuli bloggaaja ja verkkomedian päätoimittaja, työskentelin sosiaalityöntekijänä netissä.

Jos minulla ei olisi somepreesensiä, luultavasti kukaan muu kuin äitini ei olisi lukenut printtikirjaani. (Sen voi tietysti lukea myös sähköisenä versiona.) Tätä kolumnia luetaan takuulla enemmän näytöltä kuin paperilta.

Kun luen aamuisin näytöltä päivän uutisia, huomaan kerta toisensa jälkeen, että internet näyttelee monesti niissä merkittävää osaa.

Kuten todistimme viime viikolla Pittsburghissa ja Floridassa, terrori-iskujen motiivit ja inspiraation lähteet löytyvät nettipalstoilta. Edelleen on kesken tutkinta siitä, hakkeroiko Venäjä Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksia.

Arabikevät alkoi Twitteristä. Muutkin suuret vallankumoukset, kuten Me too -liike, saavat toimintakykynsä nykyään netistä. Suomessa kansalaisaloitteet perustetaan sähköisesti, ja niillä todella voidaan muuttaa lakia.

Mutta: huomaan myös alkaneeni vältellä internetiä niin paljon kuin mahdollista. Minulla on kyllä älypuhelin, mutta siinä ei ole sim-korttia. Käytän sitä yleensä offline-tilassa kuunnellakseni podcasteja tai äänikirjoja ja somettaakseni silloin tällöin wifin varassa. Muuten käytän ikivanhaa Nokian kapulaa.

Tietokoneellani on appi, jolla saan katkaistua nettiyhteyden pystyäkseni kirjoittamaan. Luen paperilta kaiken minkä voin, enkä pidä verkossa olevia laitteita lähelläni kun luen. Melkein joka ilta jätän ne makuuhuoneen ulkopuolelle.

Toimin näin siksi, etten tiedä miten minun pitäisi toimia internetin kanssa ja haluan miettiä asiaa rauhassa. Elän kuplassa samalla tavalla kuin jokainen meistä. Somevirrassani seilaa lähestulkoon pelkästään ideoita ja näkökulmia, jotka tunnistan jo valmiiksi. Näen joka päivä hirveän määrän näkemyksiä, mutta harva niistä eroaa merkittävästi omistani.

Tällainen turvallinen tila oman yhteisön kanssa on tärkeä hengähdyspaikka. Mutten voi olla miettimättä, että se voi myös olla todellinen uhka tiedonsaannilleni ja sitä kautta myös tekemilleni valinnoille.

Kuten tiedämme, internet on loputon. Mutta uskon, että muutkin kuin minä käyttävät sitä kapea-alaisemmin kuin olemme koskaan käyttäneet muita tiedonhankinnan tapoja. Jos emme pysähdy yhdessä miettimään käyttötapojamme, voi demokratian paras työkalu kääntyä tuhoksemme.

Kirjoittaja on esseisti ja Ruskeat Tytöt Median päätoimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .