Kolumni: Ihminen on ihmiselle hyvä

Tiesitkö että hyväntahtoisuutta voi annostella nenäsuihkeella, kysyy hyvän elämän tutkija Frank Martela.

Tiesitkö että hyväntahtoisuutta voi annostella nenäsuihkeella?

Mainiossa tutkimuksessaan professori Carsten de Dreu laittoi koehenkilöt pelaamaan peliä, jossa osan omista rahoistaan voi laittaa hyödyttämään koko ryhmää. Puolet porukasta sai ennen peliä nenäsuihkeella oksitosiinia.

Oksitosiini on hormoni, jota tulvii kehoomme halauksen, rakastelun ja muun keskinäisen hellyyden hetkellä. Se saa meidät ajattelemaan vähemmän itseämme ja enemmän ihmisiä ympärillämme. Normaaleista koehenkilöistä vain 48 prosenttia laittoi yli puolet rahoistaan yhteiseen hyvään. Mutta oksitosiinia nuuhkineista koehenkilöistä 83 prosenttia päätyi tähän epäitsekkääseen ratkaisuun.

Oksitosiini on yksi lenkki siinä ketjussa, joka osoittaa, että ihmiseen on sisäänrakennettu halu tehdä hyvää.

Länsimaisessa ajattelussa on pitkään elänyt itsekkyysolettama. Taloustieteen teoriat pohjautuvat ajatukseen omaa etua tavoittelevasta ihmisestä. Monet johtamiskäytännöt ovat suora osoitus epäluulosta työntekijöiden hyväntahtoisuutta kohtaan. Itsekkyysideologian sokaisemat uskovat keskinäisen kilpailun johtavan parhaisiin tuloksiin niin koulussa, työssä kuin kaikilla muillakin elämänalueilla.

Moni kuvittelee että geenien itsekkyys riittää osoittamaan että evoluution pohjalta emme voi olla muuta kuin itsekkäitä. He eivät selvästikään tunne evoluutioteorian nykykehitystä. Harva aihealueen nykytutkija kiistää enää ihmisen taipumusta hyväntahtoisuuteen.

Jos minä ja sinä voimme luottaa toistemme apuun, niin me molemmat hyödymme tästä. Ja jos yhteisössämme on tapana rangaista niitä, jotka pettävät luottamuksen, niin tämä vahvistaa hyväntahtoisten selviytymistä ja itsekkäiden tuhoutumista.

Nämä kaksi mekanismia näyttävät toteutuneen varhaisissa ihmisyhteisöissä. Siksi parhaiten ovat selviytyneet sellaiset esi-isämme, jotka terveen itsekkyyden lisäksi edistivät myös toisten ihmisten hyvinvointia. Mutta eivät sokeasti, vaan kohdistaen hyväntahtoisuutensa erityisesti läheisiinsä ja niihin ihmisiin, joiden uskoivat myös olevan hyväntahtoisia.

Sisäänrakennettu hyväntahtoisuus tarkoittaa, että meidät on ohjelmoitu tuntemaan hyvää oloa, kun teemme hyvää toisille ihmisille.

Omissa tutkimuksissani olen osoittanut, että kun kaksi ryhmää pelaa samaa simppeliä tietokonepeliä, mutta toisessa ryhmässä oikeista vastauksista lahjoitetaan pieni summa hyväntekeväisyyteen, on tämä porukka jälkeenpäin onnellisempia ja kokee tehtävän merkityksellisemmäksi kuin muut. Toiset tutkimukset ovat osoittaneet, että auttavaiset ihmiset elävät pidempään kuin itsekkäät.

Ei tietenkään pidä uhrata itseään, on huolehdittava myös omista tarpeistaan. Mutta itsekkyys on tyhmää sekä oman hyvinvoinnin että menestymisen kannalta. John Stuart Mill on todennut, että onnellisimpia ovat ne, jotka oman onnellisuutensa pönkittämisen sijasta keskittyvät myös lähimmäistensä onnellisuuden vahvistamiseen. n Frank Martela

Kirjoittaja pyrki filosofiksi, mutta päätyi hyvän elämän tutkijaksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.