Kolumni: Internetin vihapuhe on minun syytäni

Median vihapuheliturgia on tekopyhää, sillä vittuilu on aina vittuilua, kirjoittaa Perttu Häkkinen.

Olen työskennellyt valtakunnan päämedioissa vuosikymmenen ja tehnyt kaameita asioita, kuten kirjoittanut kolumneja. Niissä olen esittänyt ajatuksia: oikeita, vääriä, osasta en mene takuuseen.

Kun nuorena opiskelin radiotoimittajaksi, minua neuvottiin lukemaan iltapäivälehdet aina ennen lähetykseen menemistä, jotta tietäisin mistä puhutaan. Kollegaani opastettiin ”kehittämään mielipide joka asiaan”.

Ongelmallisia neuvoja.

Ensimmäinen rajaa todellisuuden umpioksi, jossa lehdistö toistaa, mitä televisiossa tapahtuu ja radio toistaa, mitä lehdistössä tapahtuu.

Jälkimmäinen painostaa tekijöitä erottumaan ”räväköillä” mielipiteillä, vaikkei heillä olisi asioista alkeellisintakaan ymmärrystä.

Median ikiaikainen metodi on näkökantojen törmäyttäminen. Vaikka asetelmasta X ei löytyisi riitaisaa komponenttia, sellainen saadaan järjestettyä. Jos ei muu auta, istutetaan Abu-Hanna ja Halla-aho vääntämään maahanmuutosta.

Syy on yksinkertainen: lajitovereiden riitely kiinnostaa ihmisiä, se käy selväksi jo koulun pihalla. ”Flaidis, flaidis, verta ja luita!” huusin lapsena ja taputin käsiäni luokkatovereiden leipoessa toisiaan turpiin.

Julkiset kinastelut ovat saman jatkumon raffinoituneempi vaihe ja yksi median myyntituotteista.

Katsokaapa vaikka lähikrouvin pöydässä nelosoluttaan ryystävää ahavoitunutta kansalaista, jonka ikkuna maailmaan on pöydällä lepäävä lehti.

Todellisuus näyttäytyy hänelle keskenään kiistelevien intressien nollasummapelinä. Vaikka kuva ei olisi kovin kaukana totuudesta, ei asetelmaan juuri mahdu harmaan sävyjä ja sovittelujournalismiinkin on vielä matkaa.

Verensokerin laskiessa kiukku nousee: kansalainen kertoo kärjekkään mielipiteensä omassa mediassaan, siinä sosiaalisessa.

Hän ei kuitenkaan ymmärrä pelisääntöjä. Valtalehden kolumnistin esittämänä kärjekäs mielipide on tarkkanäköistä mediakritiikkiä, hänen esittämänään pelkkää jäsentymätöntä kiukkua, siis vihapuhetta.

Liioittelenko? Mistä sitten johtuu, että henkilöön käyvimmät kirjoitukset ovat niin suosittuja?

En moralisoi, ei ole varaa. Sananvapauteen kuuluu oikeus kirjoittaa ihmisistä ikäviä asioita, ja olen itsekin oikeutta hyödyntänyt.

Median vihapuheliturgia on kuitenkin tekopyhää, sillä vittuilu on aina vittuilua. Sosiaalisen median hyökkäävä retoriikka on osittain omittu perinteisestä mediasta, jossa parhaillaankin joku ”jyrähtelee” tai ”tykittää räväkästi”.

Erityisen tekopyhää se on niiltä kirjoittajilta, jotka ovat rakentaneet henkilöbrändinsä muiden kyykyttämiselle.

Olemme olleet ratifioimassa ”vihapuhetta” emmekä voi pestä käsiämme.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.