Kolumni: Isänmaa oli nyt Eurooppa – kristilliset valitsivat saksalaisen mieluummin kuin Stubbin

EU:hun liittyvä kansalaislaiskuus jättää tilaa kaikenlaisille harhoille, kirjoittaa Teppo Koskinen.

Suomen kristillisdemokraatit kertoivat kuluneella viikolla tukevansa saksalaista Manfred Weberiä EU-komission seuraavaksi puheenjohtajaksi.

Kristilliset taisivat itsekin tietää, että äänestäjät saattavat pitää valintaa epäisänmaallisena. Puoluehan olisi hyvin voinut tukea myös Suomen entistä pääministeriä Alexander Stubbia (kok.).

Puolueen oma lehti antoi nopeasti puheenjohtaja Sari Essayahille tilaisuuden kertoa, miksi Weber eikä Stubb: koska Weber on kristillisdemokraattisempi ehdokas.

Kristillisdemokraattien valinnassa ei ollut kyse isänmaasta, ja samalla vähän oli. Isänmaa oli nyt Eurooppa. Tai ainakin voi sanoa, että kristilliset tekivät päätöksen, jossa he ajattelivat Euroopan parasta.

Se, että kristillisdemokraattien piti lievästi selitellä valintaansa, kuvaa suomalaisten suhdetta eurooppalaiseen politiikkaan. Euroopan asia ei ole meidän.

Tietysti EU-asioissa on monta mutkaa: pitää ymmärtää, että kristillisdemokraatit ja kokoomus kuuluvat europarlamentissa konservatiiviseen EPP-ryhmään, ja kyse on sen ehdokkaan valinnasta EU-komission johtoon.

Mutta on outoa, että edelleen meille EU-kansalaisille pitää selittää EU-komission ja europarlamentin tekevän eurooppalaista politiikkaa.

On totta, ettei EU:n päätöksenteon rakenne ole selkeimmästä päästä. Ei se nyt kuitenkaan ole mahdoton ymmärtää. Kummallisesti meillä hyväksytään melkoinen kansalaislaiskuus, kun kysymys on EU:sta.

Se jättää tilaa kaikenlaisille harhoille. Niistä sitkeimmän mukaan europarlamenttiin valittaisiin Suomesta edustajia ajamaan ensisijaisesti Suomen asiaa, eikä tekemään eurooppalaista politiikkaa eurooppalaisissa puolueissaan. Sitten ajatellaan, että Suomessa keskenään kiistelleet poliitikot yhtäkkiä löytäisivät europarlamentissa jonkin yhteisen, jakamattoman Suomen edun.

Harhat eivät ole yksin kansalaisen vika. Yksi väärinkäsitysten lähde on se, että suomalaiset puolueet kampanjoivat eurovaaleissa näkyvästi omilla tunnuksillaan, ja europarlamenttiryhmät jätetään miltei tyystin pimentoon.

Muuttuisikohan tämä, jos kansalaiset osaisivat kysyä?

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .