Kolumni: Jokaisen sukupolven on oltava huolissaan jostain

On jännittävää, että digiviihdettä käsitellään julkisuudessa aina haittavaikutusten kautta, kirjoittaa Anna Dahlman.

Jossain vaiheessa elämää jokaisella tulee vastaan ensimmäinen kerta, kun ei vain enää tajua nuorisoa. Sen huomaa esimerkiksi siitä, kun kommentoi heidän elävän lapsuuttaan ”väärin”, koska he elävät sitä eri tavalla kuin minä itse elin.

Lapset eivät muka pelaa tarpeeksi katufutista, kiipeile puissa tai leiki pihaleikkejä. He vain tuijottavat älypuhelimiaan.

Myönnän, etten ymmärrä nettivideoita marsunharjaamisesta, limanteosta tai siitä, miten tubettajan päivä on mennyt. Niiden viehätyksessä on täysin eri logiikka kuin sisällöissä, joita itse kulutan ja teen myös ammatikseni.

Luonnollisesti se, että en ymmärrä jotain, toimii vahvana suosituksena esimerkiksi tyttärelleni ja hänen ystävilleen.

En välittänyt konsolipeleistä lapsuudessani 1980-luvulla mutta rakastin televisiota ja videoita. Onneksi perheessäni oli paljon lapsia ja vanhemmilla muutakin mietittävää, joten saimme pelata ja katsoa televisiota niin paljon kuin halusimme. Televisio kasvatti minusta käsikirjoittajan.

Nykylapset voivat paremmin kuin koskaan, mutta jokaisen sukupolven on vuorollaan oltava huolissaan jostain. Nyt olemme huolissamme ruutuajasta.

On jännittävää, että yhtä harrastusta – pelaamista ja muuta ajanviettoa digitaalisilla laitteilla – käsitellään julkisuudessa niin paljon haittavaikutuksien kautta. Se on sama kuin voimistelusta puhuttaessa puhuttaisiin aina anoreksiasta.

Vain murto-osasta tulee harrastuksensa vuoksi anorektikkoja tai peliriippuvaisia, mutta jostain syystä riippuvuus ja ruutuaika nostetaan jatkuvasti esiin, kun puhutaan pelaamisesta.

Ehkä syy on kateus. Nykylapsilla on käsittämättömät välineet toteuttaa luovuuttaan eli leikkiä uuden teknologian avulla. Se, mikä minun lapsuudessani olisi ollut täyttä scifiä, on nyt totta.

Nykylapset voivat itse kuvata ja leikata elokuvia, käsitellä valokuvia, tehdä animaatioita ja musiikkia. Kaiken tämän voi tehdä yhdellä älylaitteella.

Lisäksi erilaiset pelit kehittävät muun muassa avaruudellista hahmottamiskykyä, luovaa ajattelua, kielitaitoa ja sosiaalisia taitoja. Nykylapset voivat olla toisiinsa yhteydessä paljon enemmän kuin me aikoinamme. Tai kukaan koskaan aiemmin.

Toivon, että jossain vaiheessa käpylehmäsukupolvi siirtyy eläkkeelle julkisesta kommentoinnista ja antaa meidän videoiden pilaamien olla vuorostamme huolissamme ja pöyristyneitä.

Tai sitten voisimme vain niellä kateutemme ja todeta, ettei tämäkään asia ollut ennen paremmin – niin kuin ei juuri mikään muukaan.

Kolumnisti on käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.