Kolumni: Jos haluat ruokaa vielä tulevaisuudessakin, ryhdy hoitamaan hyönteisiä

Jotkut ovat vihaisia, toiset välinpitämättömiä, ja on niitäkin, joiden ahdistus kasvaa. Eräät sulkevat tietoisesti korvansa: älä vain ala tilittää mulle hiilijalanjäljistä ja -nieluista!

On paljon yksinkertaisempaa keskustella vanhustenhoidosta ja kansalaispalkasta kuin jossain tuolla etäällä sulavista jäätiköistä ja kaukaisten sademetsien hakkaamisesta. Mehän hoidamme täällä pienessä tuhansien järvien maassamme ympäristöasiat ihan tarpeeksi tunnollisesti, eikö se riitä?

Pari viikkoa sitten naistenpäivänä ilmestyi Suomen lajien Punainen kirja 2019. Kirjan tuoreen arvion mukaan uhanalaisiksi luokitellaan Suomessa joka yhdeksäs eliölaji. Lähes joka kolmas laji on ”punaisella listalla”.

Uhanalaisia ovat linnuista muun muassa peltosirkku, kuukkeli, räystäspääsky ja hömötiainen, nisäkkäistä naali, ahma, pikkulepakko ja metsäpeura, kaloista ankerias, järvilohi, meriharjus ja Saimaan nieriä. Kasveista mainittakoon hirvenkello, jääleinikki, luhtaorvokki ja harsomatara.

Lista on surullisen pitkä. Syitä monen lajin hätkähdyttävän nopealle taantumiselle ovat metsien käytön ja metsärakenteen muutokset, kaivostoiminta ja rakentaminen sekä erilaiset kemikaalit.

Ilmastonmuutos vaikuttaa siis meidänkin luontomme monimuotoisuuteen ja suoranaisesti vaikkapa naalin sekä itämeren- ja saimaannorpan menestymiseen, vaikka se ei olekaan ainoa tekijä lajistomme vähenemisen taustalla.

Helmikuun alussa Suomessakin uutisoitiin Biological Conservation -lehden tutkimuksesta, jonka mukaan seuraavina kymmenenä vuotena neljännes maapallon hyönteisistä katoaa ja sadan vuoden päästä hyönteiset ovat loppuneet maapallolta kokonaan. Sosiaalisessa mediassa syntyi nopeasti suoranainen hyönteispaniikki: miten tämä on mahdollista ja mitä voimme tehdä?

Onhan meillä keinoja. Jokapäiväisen ravintomme tuotantotapoja olisi muutettava, sillä hyönteiskadon pääsyynä on tehomaatalous moninaisine torjunta-aineineen. Toisaalta ruoan tuottaminen on riippuvainen hyönteisten suorittamasta pölytyksestä. Pölyttäjänsä tarvitsevat hedelmäpuut ja luonnonmarjat siinä missä vaikkapa rypsi, kurkku ja tomaattikin.

Itse kukin voimme ensi kesänä perustaa mökkipihoillemme hyönteishotelleja ja mesibaareja golf-nurmen näköisten ylihoidettujen mökkipihojen sijasta.

Ja kylien asukaskokouksissa (joissa tietysti myös kesäasukkaat ovat mukana) voimme ehdottaa suojeltavaksi alueen niittyjä ja pitää huolta, että myös olemassa olevat kedot jätetään rauhaan.

Kolumnisti on kirjailija ja terapeutti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .