Kolumni: Jostain syystä yhtenä päivänä vuodesta on okei arvostella naisten ulkonäköä oikein kunnolla

Tähän aikaan vuodesta tekisi mieli vetäytyä mykkyrälle sohvannurkkaan, ottaa merkittävä määrä suklaata ja nousta vasta keväällä. Kaamoksen välttelyyn on kuitenkin keksitty pikkujoulukausi. Siinä pahinta ovat teemabileet.

Oli teemana sitten 1920-luvun jazz, surrealistinen hattu tai Beyoncé, katselen juhlissa aina kateellisena ihmisiä, jotka ovat jaksaneet tai osanneet panostaa teemaan. Minun 1920-luvun kampaukseni näyttää lähinnä likaiselta tukalta, ja odottelen edelleen, että joku järjestäisi vuodenaikaan sopivat bileet teemalla ”keskivaikea masennus”.

Suomen suosituimpia teemabileitä seurasi torstaina televisiosta 2,44 miljoonaa ihmistä. On hauska miettiä, millaista niissä juhlissa olisi. Alkaisinko jännittää ovella niin paljon, että unohtaisin miten kävellään? Entä onnistuisinko saamaan presidenttiparille lausuttuun toivotukseen jonkin kiinnostavamman painotuksen kuin muut 1 700 vierasta?

Entä miltä tuntuisi, kun kuvani olisi ”pahimmat tyyliflopit top 5” -listan kärjessä otsikolla: ”Keski-ikäinen nainen vanhojentanssipuvussa – nämä allit olisi pitänyt piilottaa, katso kuvat!”

Linnan juhlilla on vuosittain vaihtuva teema, ja tänä vuonna se oli ympäristö. Tietyt perinteet säilyvät kuitenkin vuodesta toiseen: asuja, alus­asuja, alusasuttomuutta, kaula-aukon kokoa, kaula-aukosta näkyvän kaulan ikää ja sen sopivuutta kaula-aukon kokoon ruoditaan hartaasti niin julkisesti kuin kotisohvillakin.

Jostain syystä on päätetty, että yhtenä päivänä vuodesta on okei arvostella naisten ulkonäköä oikein kunnolla. Heidän ansioitaan tai edustamiaan asioita ei juuri tarvitse mainita, koska päivä on omistettu estetiikalle.

Siksi asiat, joista haluaisi puhua, on syytä sisällyttää mekkoon: niistä puhutaan varmasti. Ympäristöteema näkyikin monessa puvussa, ja lisäksi asuissa otettiin kantaa ainakin naisten kohtaamaan väkivaltaan.

Teemoja olisi voinut olla lisääkin, esimerkiksi kansallista rokoteohjelmaa juhlistava iltapuku ja kannanotto kesä- ja talviaikaan. Pelkoa levittävät Odinin soturit ja aktiivimalli olisivat niin ikään voineet näkyä puvuissa. Tanssilattialla olisivat voineet pyörähtää niin Me too -helmat kuin miesuhriutumishousutkin. Maailman onnellisin maa -puku olisi ollut ajaton ja hillitty.

Kaikkien kannattaisi kokeilla, miltä tuntuu katsoa Linnan juhlia kommentoimatta kenenkään tursuavia kainalolihoja tai liian arkista kampausta – ihan vain rehellisen kateellisena saavutuksista, joiden ansiosta he ovat juhliin päässeet. Jatkossa aion itse tehdä juuri niin sohvannurkassani, merkittävän suklaamäärän kera.

Kolumnisti on käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hänen kolumnisarjansa päättyy.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .