Kolumni: Joutenolo aiheuttaa minulle lähes aina jonkinlaisen kriisin

Lomalla on pakko kohdata omat ajatuksensa, kirjoittaa Anna Dahlman.

Lomalla joutuu kohtamaan omat ajatuksensa. Se on ajankohdasta ja ihmisestä riippuen joko ihanaa tai kamalaa.

Joillekin hengähdys ja omien ajatusten kuuleminen tuovat rauhaa ja kirkkautta ajatteluun. Ja sitten ovat ihmiset kuten minä, joille joutenolo aiheuttaa lähes aina eksistentiaalisen / ikä- / ammatillisen / ihmissuhde- / äitiys- / identiteetti- / milloin minkäkin kriisin.

Monet täyttävät mökillä päivänsä puuhastelulla, mutta en ole puutarhaihminen enkä osaa nikkaroida. Mitään kortti-, lauta- tai ulkopelejä en kestä, sillä ne muistuttavat liikaa siitä, että aikaa on tapettava jollain, samalla kun odotetaan kuolemaa. Kun järvikin on sinilevässä eikä helteellä jaksa urheilla, jäljelle jää vain lukeminen ja omien ajatusten kuuntelu.

Minua on lomalla mökkeillessä jo varhaisteinivuosilta saakka vaivannut fomo eli fear of missing out. Tämä tarkoittaa pelkoa, että jää jostain paitsi. Nuorena mökille lähtö tuntui rangaistukselta, koska minut vietiin pois sieltä, missä kaikki ovat ja tapahtuu. Ei siellä mitään tapahtunut, heinäkuussa Helsingissä, mutta siltä se tuntui.

Netti on luonnollisesti vain pahentanut fomoa. Sieltä voi seurata oikein kuvien kanssa kaikkia ihania elämiä ja tapahtumia, joihin minä en ole osallinen.

Yhden uuden havainnon olen kuitenkin tehnyt. Vaikka olen nyt joutunut seuramaan täältä maalta käsin, kuinka Helsingissä kerrankin tapahtuu, jotenkin varkain se verenpaine on silti laskenut. Jokin siinä ilmeisesti tekee minunkaltaiselleni kriiseilijälle hyvää, että unohtuu vähän väliä tuijottelemaan järveä, ämpäriä, mätästä tai repsottavaa saunan ovea.

Suurin huomio on se, että en jaksa kiihtyä – tai triggeröityä, kuten sanotaan.

Tämän omituisen rauhan olen havainnut esimerkiksi seuratessani huippukokouksen uutisointia. Se, että presidenttien vaimojen perhosteemaisia asuja jälleen ruoditaan sivukaupalla, nostaisi normaalisti elimen tykyttämään otsaani hetkessä, mutta nyt se jaksaa kiinnostaa minua yhtä paljon kuin järvellä mylvivää härkälintua.

Twitterissä eteen tulee setämies, joka kertoo viehättävän nuoren naisen tulleen häntä vastaan ja kiroilleen. Nainen rupsahti miehen silmissä heti ja alkoi näyttää ”vanhalta noita-akalta”.

Toki tämä kommentti vituttaa, mutta paljon lyhyemmän aikaa kuin normaalioloissa.

Kun rauhaisa maalaiselo päättyy tänään ja pääsen takaisin normaaliin kiihtyvyyteen, saatan omien lomalla esiinnousseiden kriisien lisäksi pohtia, eivätkö Jenni Haukio tai Melania Trump tehneet muuta kirjoittamisen arvoista kuin pukeutuneet.

Saatan myös hämmästellä sitä, että on yhä olemassa ihmisiä, joiden mielestä nuori nainen on olemassa ollakseen miehelle viehättävä.

Kolumnisti on käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .