Kolumni: Kuplapuhe taantui hölmöksi syytökseksi

Mikä tahansa havainto voidaan lytätä kokijansa kuplaksi, kirjoittaa Teppo Koskinen.

Toivoin, että kuplapuhe olisi kuollut vuosi sitten, pian alkamisensa jälkeen. Mutta ei se kuollut, kuplapuhe elää. Kupla on vain muuttunut somenäppärien vakioselityksestä tavallisten ihmisten patenttivastaukseksi.

Toivoin kuplapuheen kuolemaa ensiksi siksi, että se otti kuplan annettuna, ihmiselle luontaisena olotilana, jonka olemassaoloon oli yhtäkkiä havahduttu. Ihan kuin ihmiset eivät olisi ennen osanneet kyseenalaistaa arvojaan ja oletuksiaan. Kupla oikeutti aiemman henkisen laiskuuden kutsumalla sitä kuplaksi, kuplapuhe puolestaan väitti kuplan puhkaisemisen olevan vaikeaa.

Toiseksi toivoin kuplapuheen kuolemaa siksi, että se taantui terveestä itsetutkiskelusta syytökseksi. Se oli inhimillisesti odotettavissa, kun kuplapuheesta tuli valtavirtaa, mutta mukaan tarttui kiusallinen kierre: Mihin tahansa mielipiteeseen voidaan vastata sanomalla sen olevan esittäjänsä kupla. Mikä tahansa havainto voidaan lytätä kokijansa kuplaksi.

Tällainen on jo toisen tason hölmöyttä. Mielipide ei ole kupla, havainto ei ole kupla. Mielipide on voinut muodostua kuplassa, ja mielipiteeseen vastaaminen voi puhkaista kuplan, jos tätä kielikuvaa nyt on pakko käyttää. Se, että osaa sanoa kupla, kertoo siitä, että vastapuoli on huomannut puhuvansa ihmisen kanssa. Sen pitäisi olla keskustelun äänetön lähtökohta, mutta kuplapuheen perverssi muoto tekee siitä äänekkään loppupisteen.

Kupla-sanalla voidaan kuvata rajoittunutta elämänpiiriä. Tiukan rajauksen ulkopuolella kupla hämmentää. Kuplan on hyvä muuttua, sitä pitää pyrkiä muuttamaan.

Jos kuplalla taas tarkoitetaan jotain sellaista kuin jonkinlainen pysyvä maail­mankuva, niin kupla-sanan negatiivinen käyttö on entistä hölmömpää. Ihmisellä on, ainakin jossakin mitassa, oltava suhteellisen pysyvä arvojärjestys ja kyky tehdä siihen perustuvia päätöksiä. Sen muuttumisen on syytäkin olla hidasta. Ei kenen tahansa pidä antaa puhkaista omaa kuplaa, vaikka kuka tahansa voi sitä kyseenalaistaa.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.