Kolumni: Liikettä niveliin, apina!

Ajatuksilleen ei voi mitään mutta teoilleen voi, kirjoittaa Anni Pasanen.

Viime vuodenvaihde, istuin linja-autossa, matkalla uuttavuotta viettämään.

Pikkukaupungissa bussiin nousi arabilta näyttävä mies. Istui samalle penkkiriville, käytävän toiselle puolelle. Alkoi kaivella reppuaan. Se oli täynnä ilotulitteita.

Kohta räjähtää, oli ensimmäinen ajatukseni. Ei tietenkään räjähtänyt.

Toinen tilanne. Olin kaupan kassajonossa kiireisenä. Edelläni tummaihoinen nuorimies, joka alkoi vitkastella. Hermostuin.

Liikettä niveliin, apina, ajattelin hiljaa mielessäni.

Kummassakin tapauksessa hätkähdin spontaaneja ajatuksiani. Häpesin niitä heti, tietenkin. Tällaisia, minullako?

En pidä itseäni muukalaiskammoisena, saati rasistina. En ymmärrä, mitä vetoa joku voi nähdä esimerkiksi Soldiers of Odinissa. Joku voisi nimittää minua suvakiksi. Silti päähäni pulpahtelee toisinaan noin typeriä ajatuksia.

Näin ihmismieli toimii: luokittelemalla asioita ja ihmisiä pikaisesti, osin järjettömästi. Teemme tuntemattomista arvioita, jotka perustuvat paljolti mediasta saatuun tietoon ja kulttuurisiin stereotypioihin.

Sama kaava pätee muihinkin ryhmiin kuin etnisiin vähemmistöihin. Saatan tehdä ennakkoluuloisia pikaoletuksia myös omista viiteryhmistäni, vaikkapa naisista tai suomalaisturisteista. Aivoton blondi. Töykeä juntti.

En silti tietenkään ajattele, että valtaosa naisista tai suomalaisturisteista olisi tomppeleita.

Muukalaiskammoa on selitetty alkukantaisilla vieteillä. Entisaikaan epäluulo auttoi selviytymistä, sillä oman heimon ulkopuoliset merkitsivät uhkaa: hyökkäystä tai vieraita tauteja. Enää moisille peloille ei yleensä ole perusteita.

Silti ennakkoluuloja, pieniä tai suuria, on kaikilla. Salamannopeasti päähän livahtaville ajatuksille ei voi mitään. Mutta sanoilleen ja teoilleen voi.

Jotta hölmöt ajatukset eivät siirry toimintaan, ennakkoluulot on opittava tunnistamaan ja kyseenalaistamaan. Muuten ne voivat purkautua piilorasismina monilla yhteiskunnan tasoilla. Kaveriporukan ulkopuolelle jättämisenä koulussa, syrjintänä työnhaussa. Suppeampana sosiaaliturvana pakolaisille kuin kantaväestölle.

Kassajonosta päästyäni totesin itselleni: Jäitä hattuun. Apina.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Sunnuntaisuomalainen

Opettajaksi pääsemisen kriteerinä "ruumiillinen sopusuhtaisuus" – Jyväskylässä järjestettiin pääsykokeita jo vuonna 1863

"Tämä voisi olla paikka, missä viinaa on keitetty" – Jättiläisten temppelin löytäjä etsi pirunkuoppaa ja löysi makkaratikun

Itä-Karjalan vankileireistä tehdään Venäjällä politiikkaa tosiasioista piittaamatta – Mutta eivät suomalaisetkaan näe koko kuvaa, sanoo tutkija

Kolumni: Koirat söivät sammalsyöjät, linnut popsivat mansikat, eivätkä tomaattini kelpaa kenellekään – kadehdin teitä pihaihmiset

"Ympäristö piti varmaan hulluna, mutta itse olin salaa onnellinen" – Anette Huila, 47, sairastui ensin vakavasti ja sai sitten potkut, mutta nyt hän on lähempänä unelmaelämäänsä kuin koskaan

Kolumni: Vanha normaali, uusi normaali vai oma maali?

"Euroopan hajottaminen vaatii aika hemmetin paljon enemmän kuin yhden viruksen" – Alexander Stubb, 52, jumittui koronan vuoksi Suomeen ja tuli mökkihöperöksi, mutta uskoo eurooppalaisen yhteistyön lisääntymiseen

Piispat halusivat muistaa vain talvisodan uhreja – Mannerheimin mahtikäsky teki kaatuneiden muistopäivästä kaikkien Suomen sodissa kaatuneiden päivän

Vihollisten ja omien tappamia

"Make sanoi, että Briteissä on tullut The Shadowsiakin kovempi bändi" – The Beatles hajosi 50 vuotta sitten, mutta Heikki Ursinille, 72, bändi elää ikuisesti

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.