Kolumni: Liikettä niveliin, apina!

Ajatuksilleen ei voi mitään mutta teoilleen voi, kirjoittaa Anni Pasanen.

Viime vuodenvaihde, istuin linja-autossa, matkalla uuttavuotta viettämään.

Pikkukaupungissa bussiin nousi arabilta näyttävä mies. Istui samalle penkkiriville, käytävän toiselle puolelle. Alkoi kaivella reppuaan. Se oli täynnä ilotulitteita.

Kohta räjähtää, oli ensimmäinen ajatukseni. Ei tietenkään räjähtänyt.

Toinen tilanne. Olin kaupan kassajonossa kiireisenä. Edelläni tummaihoinen nuorimies, joka alkoi vitkastella. Hermostuin.

Liikettä niveliin, apina, ajattelin hiljaa mielessäni.

Kummassakin tapauksessa hätkähdin spontaaneja ajatuksiani. Häpesin niitä heti, tietenkin. Tällaisia, minullako?

En pidä itseäni muukalaiskammoisena, saati rasistina. En ymmärrä, mitä vetoa joku voi nähdä esimerkiksi Soldiers of Odinissa. Joku voisi nimittää minua suvakiksi. Silti päähäni pulpahtelee toisinaan noin typeriä ajatuksia.

Näin ihmismieli toimii: luokittelemalla asioita ja ihmisiä pikaisesti, osin järjettömästi. Teemme tuntemattomista arvioita, jotka perustuvat paljolti mediasta saatuun tietoon ja kulttuurisiin stereotypioihin.

Sama kaava pätee muihinkin ryhmiin kuin etnisiin vähemmistöihin. Saatan tehdä ennakkoluuloisia pikaoletuksia myös omista viiteryhmistäni, vaikkapa naisista tai suomalaisturisteista. Aivoton blondi. Töykeä juntti.

En silti tietenkään ajattele, että valtaosa naisista tai suomalaisturisteista olisi tomppeleita.

Muukalaiskammoa on selitetty alkukantaisilla vieteillä. Entisaikaan epäluulo auttoi selviytymistä, sillä oman heimon ulkopuoliset merkitsivät uhkaa: hyökkäystä tai vieraita tauteja. Enää moisille peloille ei yleensä ole perusteita.

Silti ennakkoluuloja, pieniä tai suuria, on kaikilla. Salamannopeasti päähän livahtaville ajatuksille ei voi mitään. Mutta sanoilleen ja teoilleen voi.

Jotta hölmöt ajatukset eivät siirry toimintaan, ennakkoluulot on opittava tunnistamaan ja kyseenalaistamaan. Muuten ne voivat purkautua piilorasismina monilla yhteiskunnan tasoilla. Kaveriporukan ulkopuolelle jättämisenä koulussa, syrjintänä työnhaussa. Suppeampana sosiaaliturvana pakolaisille kuin kantaväestölle.

Kassajonosta päästyäni totesin itselleni: Jäitä hattuun. Apina.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.