Kolumni: Miksei poliisi saa itkeä?

Kärsivä ihminen on Suomessa jotenkin saastainen, kirjoittaa Ville Grahn.

Iso mies nieli kyyneliä televisiossa.

– Mietin sitä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla, hän sanoi.

Oli kulunut viikko orlandolaisessa yökerhossa tehdystä joukkosurmasta. Uutiskanava CNN:n haastattelussa istui rikospaikalle ensimmäisenä saapunut poliisi.

Suomessa haastattelu olisi ollut mahdoton. Yksikään viranomainen – tai oikeastaan kukaan muukaan – ei lähtisi kertomaan julkisesti, että hänestä tuntuu pahalta, ei ainakaan yhtä nopeasti.

Meillä avaudutaan aikaisintaan vuosikausien päästä. Viime aikoina tuntemuksistaan ovat suostuneet kertomaan Mikkelin panttivankidraamaan osallistuneet poliisit.

Kuolemiin päättyneestä takaa-ajosta tuli elokuussa kuluneeksi 30 vuotta.

Ampumisessa Hyvinkäällä vaikeasti loukkaantunut nuorempi konstaapeli Heidi Foxell poikkesi vaikenemisen kulttuurista pitämällä blogia ja antamalla haastatteluja toipumisestaan.

Kansalainen päätti kirjoittaa hänelle palautetta verkon keskustelupalstalla:

”Oon kurkkuani myöten täynnä tästä ihmisestä tehtyjä ’uutisia’. Ei ole kuin poliisikokelas, jota nyt satuttiin ampumaan... plääh. Entä sitten, en ymmärrä, mikä sankari tai roolimalli tai mitään hän nyt on! Tajuaisi edes itse pysytellä poissa lehdistä yms. roskasta ja olisi niin kuin muutkin. Sillä mitään erikoista hänessä ei ole.”

Suomessa kärsivä ihminen on jotenkin saastainen. Hänen pitäisi käpertyä kuoreensa ja pysyä hiljaa. Yksityisasioistaan puhuva leimataan epäilyttäväksi julkkistyrkyksi.

Surusta vastikään Helsingin yliopistossa väitellyt Mari Pulkkinen tiivisti suomalaisen surun sanattomaksi, salatuksi ja suoritetuksi. Tutkijan mukaan myös surevat tavikset kuitenkin arvostavat julkisia myötätunnon osoituksia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Mutta miksi meidän tarvitsi kuulla siitä, että kesken rankan kuntoutumisensa poliisi-Heidi sairastui vielä syöpäänkin?

Miksi ei? Eikö kokemuksesta kertominen voi antaa voimaa muille samankaltaisessa tilanteessa oleville? Miksi ihmisen ylipäätään pitäisi piilotella tunteitaan?

Miksi pitäisi hävetä sitä, että on ihminen?

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen tuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Sunnuntaisuomalainen

Kolumni: Kun suutun, olen leppoisa ja rento

Somen muutos ei olekaan ollut niin dramaattista kuin usein kuvitellaan – sosiaaliseen mediaan liittyy paljon harhakäsityksiä

Onko suuronnettomuus tärkeämpi kuin hauska koiravideo? Nykyisessä mediamaailmassa lukijan on vaikea tunnistaa, mikä on oleellista tai totta, sanoo tiedetoimittaja Tiina Raevaara

Mikko Martikainen otettiin analysoimaan Sotshin olympialaisten lumetusjärjestelmiä ja niin hänestä tuli maailmankuulu "lumikuiskaaja"

Kuka hakee lohtua tuomiokirkosta? Tuomio-alkuiset yhdyssanat ovat 1600-luvulla tehty käännösvirhe, mutta tarvitaan ihme ennen kuin kirkko saa ne uudistettua

Kolumni: Koululiikunnassa kyllä juostiin, mutta ei siellä opetettu juoksemaan

"Huora!", "painu takaisin keittiöön!" – MereKat eli Kati Haapanen on huipputason e-urheilija, mutta pelimaailmassa sekään ei riitä, jos on nainen

"Vaihtoehdot olivat aseelliset ryöstöt tai luontoala" – Varuskunnan lakkautus vei yliluutnantti Mikko Kettuselta, 40, kutsumustyön, mutta nyt metsä elättää sissin jälleen

Mitä uskaltaa ostaa? – Kuluttajan on vaikeaa erottaa oikeasti vastuullinen tuote katteettomista myyntipuheista

"Ensimmäisenä vuonna näyttämöllä ei saanut edes puhua" – Pietarilainen näyttelijäkoulu on kova maailma, mutta Maksim Pavlenko ja Henna Haverinen löysivät sieltä rakkauden

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.