Kolumni: Miksi hakkaamme vimmaisesti metsiämme?

Meidän jos jonkun pitäisi kyetä näkemään, mitä metsien tuhoaminen saa aikaan, kirjoittaa Rosa Liksom

Matkustin junalla Tampereelta Joensuuhun. Ikkunasta saatoin ihastella valtavia avohakkuualueita. Näytti kuin olisin ajanut läpi alueen, jossa on juuri päättynyt tykistökeskitys.

Mitä on metsänhoito ja miksi sitä tehdään? Metsäkeskuksen mukaan siksi, että metsä tuottaisi omistajalleen ja yhteiskunnalle taloudellista hyötyä ja jäisi arvokkaana jälkipolville hyödynnettäväksi. Ihmettelen, kuinka monta sataa vuotta tarvitaan siihen, että avohakattuun maisemaan voi kasvaa arvokasta metsää.

Miten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa metsiä hakataan vimmaisemmin kuin koskaan ennen? Miksi avohakkuut sallitaan edelleen?

Suomalaisten alkukoti oli metsä, ja sitä pidettiin pyhänä. Kristinuskon myötä ihmiset hylkäsivät vähitellen ajatuksen metsän ja ylipäätään luonnon pyhyydestä. Kehitystä voimisti luonnontieteiden kehitys 1600-luvulta lähtien. Ihmiset alkoivat nähdä luonnon kosmisena koneena, joka seuraa ennalta asetettuja lakeja.

Valistuksen aika synnytti 1700-luvulla luonnontieteet. Kun ihminen sai selville tutkimuksen avulla luonnon pienimmätkin yksityiskohdat, sen lumo katosi. Se voitiin ilman tunnontuskia valjastaa ihmisen hyödyksi. Luonnon hyväksikäyttäminen nähtiin edistyksenä. Edistys taas vieraannutti ihmisen yhä nopeammin luonnosta.

Romantiikan ajatukset, jotka tulivat 1800-luvulla Saksasta Suomeen, iskivät valistusta vastaan. Romantiikan mukaan maailma on järjestäytynyt kosmos, kokonaisuus, jossa maailmansielu elää ja ohjaa kaikkea. Luonto ja luonnonilmiöt ovat välineitä päästä kosketukseen jumaluuden kanssa.

Romantiikasta siirryttiin teollistamisen aikaan, jolloin luonto nähtiin pelkästään raaka-aineena ja ihmisten vaurastumista nopeuttavana resurssina.

Aikojen alussa metsäsuomalainen kunnioitti sekä luontoa että eläimiä. Edistyksen myötä eläimistäkin tuli ihmisen silmissä sieluttomia koneita, joille saattoi hyvällä omallatunnolla tehdä tuskallisia kokeita.

Lopulta edistys, teollistuminen ja kaupungistuminen tekivät myös itse Homo sapiensista koneen, jonka keskiössä on järki. Evoluutio muokkasi ihmisestä maapallon aggressiivisimman lajin, joka on menettänyt askel askeleelta toimiensa hallinnan.

Homo sapiens on tuhonnut elinympäristönsä ja vie lajinsa tuhoon. Todennäköisesti ihminen häviää maapallolta, samoin kuin dinosaurukset aikoinaan.

Mutta eikö meidän, jotka vielä elämme täällä, pitäisi nähdä metsä puilta? Kauneusarvojen ja terveysvaikutustensa lisäksi metsä on tuhansien eläinlajien koti, ja sillä on myös keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Kolumnisti on kirjailija ja taiteilija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .