Kolumni: Millä oikeudella krooniset myöhästelijät panevat itsensä toisten edelle?

Olen kutakuinkin aina ajoissa. Pyrin saapumaan tapaamisiin vähintään kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa, jotta ehdin asennoitumaan ja asettautumaan, olemaan läsnä yhdessä sovitussa hetkessä. Uusiin paikkoihin ja tärkeämpiin tilaisuuksiin saatan saapua puolikin tuntia aiemmin.

Olen täsmällinen, koska minua hävettää olla myöhässä. Myöhästyessäni koen vieväni toiselta ihmiseltä arvokasta työ- ja vapaa-aikaa.

Opiskellessani yliopistossa en viitsinyt enää mennä luennolle, jos olin myöhässä, sillä ajattelin, ettei minulla ole lupaa keskeyttää luennoitsijaa, jonka oikeus on saada opettaa keskeytyksettä, ilman että myöhästelijät avaavat ovia, rapistelevat papereitaan ja kaivelevat esiin kyniään.

Sovin toissa viikolla työtapaamisen, jonne saavuin tapani mukaan etuajassa. 20 minuuttia sovitun tapaamisajan jälkeen seuralaiseni saapui ja totesi tyrmistyksekseni: ”Oletpa aikaisessa!”

Koska kyse oli ihmisestä, jota olen odottanut jo useasti aiemminkin, sanoin, että olin ajoissa, enkä yhtään aikaisessa. Käsityksemme ajoissa olemisesta selvästikin erosivat toisistaan.

Jokainen meistä on kohdannut vastaavan ”elämäntapamyöhästelijän”. Käytän termiä elämäntapamyöhästelijä siksi, että en puhu ihmisistä, jotka myöhästelevät silloin tällöin, tai niistä, jotka ilmoittavat myöhästymisestään asiallisesti ja pahoittelevat sitä, koska niin käy toisinaan kaikille, vaan niistä, jotka tulevat järjestelmällisesti myöhässä tärkeisiinkin tapaamisiin eivätkä usein ilmoita myöhästymisestään, saati pahoittele sitä.

Millä oikeudella krooniset myöhästelijät etualaistavat itsensä suhteessa muihin ja muiden aikaan? Ajoissa olevilla on muutakin tekemistä kuin odottaa, että myöhästelijä saapuu paikalle – kokoukseen, haastatteluun, seminaariin, luennolle.

Eivätkö he ymmärrä ottaa huomioon sitä, että jo 15 minuutin myöhästyminen voi vaikuttaa merkittävästi toisen ihmisen päivän kulkuun, että sen aikana ehtii valmistaa aterian, imuroida kotinsa, laittaa lapsen nukkumaan?

Olisi kiinnostava tietää, miten kalliiksi myöhästelevät työntekijät tulevat työnantajilleen – jo yhden ihmisen viiden minuutin myöhästyminen tärkeästä palaverista kun voi maksaa useampia työtunteja.

Tiedostathan siis sen, usein myöhästelevä kanssakulkija, että myöhästymisesi aiheuttaa myöhästymistä, että sen takia joku ei välttämättä ehdi junaansa, harrastuksiinsa, toiseen tapaamiseensa.

Jos et ole myöhässä lääkärin vastaanotolta, lennolta tai työhaastattelusta, miten perustelet myöhästymistäsi ystäviesi tai kollegoidesi tapaamisesta?

Kolumnisti on kirjailija ja tohtoriopiskelija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .