Kolumni: Minulla ei ole varaa olla lukematta kirjoja

Luettuani lapsena Daniel Defoen Robinson Crusoen opin, että ihminen häviää luonnolle aina – tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Luettuani teini-ikäisenä Mihail Bulgakovin romaanin Saatana saapuu Moskovaan aloitin kirjan miltei välittömästi uudelleen. En ollut aiemmin kunnolla ymmärtänyt sitä, miten pelolla voidaan hallita. Enkä tiennyt, että sanataide voisi olla niin mielikuvituksellista ja tyhjentymätöntä, rikasta kuvallisuudessaan.

Luettuani aikuisiällä Ernest Hemingwayn romaanin Vanhus ja meri opin, ettei sinnikkyyttä aina palkita ja että joskus ihminen antaa kaikkensa eikä siltikään tavoita päämääräänsä. Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani lopussa minulle puolestaan valkeni, miten pitkät ja monisyiset alistamisen seuraukset ovat. Että hirvittävimmänkin teon tai ajatuksen taustalla on asioita, jotka eivät koskaan ole virtaviivaisia, yksiselitteisiä.

Kertoessani ihmisille olevani kirjailija kuulen harmittavan usein, että aikaa kirjojen lukemiseen ei yksinkertaisesti ole. Yleensä tällaisten väitteiden esittäjät jatkavat keskustelua kysymällä, eikö lukeminen ole muutenkin häviämässä kilpailua ihmisten vapaa-ajasta.

En pureskelematta niele ajatusta siitä, ettei kirjojen lukemiseen tahdo löytyä aikaa – kirjakauppa ja kirjastokin kun on tuotu sähkö- ja äänikirjojen muodossa kotiovelle saakka. Jos sinulla on aikaa katsoa suosikkisarjaasi, tai edes lukea tämä kolumni, myös kirjojen lukemiselle pitäisi sitä liietä. Ajanpuute ei ole syy, vaan se, miten vapaa-aikansa käyttää.

Luen kirjoja, koska opin yhä edelleen niiden äärellä – ihmisistä, historioista, minulle vieraista maailmoista. Jos en olisi lukenut Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä ja Albert Camus’n Sivullista, en osaa varmaksi sanoa, olisinko koskaan tullut pohtineeksi oikean ja väärän, moraalin ja sovinnaisuuden rajoja samalla tavalla kuin näiden teosten viimeisillä sivuilla.

Luen, koska se ylläpitää, ravitsee ja kehittää kielitaitoani, parantaa keskittymiskykyäni sekä kasvattaa kärsivällisyyttäni pakottamalla minut näkemään vaivaa. Palkintoni on se, että kohtaan tilanteita ja asenteita, joita en välttämättä hyväksy mutta joita lukemisen jälkeen voin kuitenkin ymmärtää.

Kirjat vaativat aikaa, kyllä, kuin myös malttia istua alas ja aloittaa sekä kärsivällisyyttä löytää mieltymyksiinsä sopivia kirjoja, mutta lukemiseen kulutetut tunnit eivät ole koskaan hukkaan heitettyjä.

Kolumnisti on kirjailija ja tohtoriopiskelija. Häneltä ilmestyi tällä viikolla uusi kirja, Bolla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .