Kolumni: Minulle opetettiin pienestä saakka, ettei yhteenkään mieheen ole luottaminen

Kun kotoa ei saa perinnöksi terveen parisuhteen mallia, pitää omassa elämässään hypätä syvään veteen ja opetella uimaan, kirjoittaa Ira Blomberg-Kantsila.

Olen ollut naimisissa runsaat kolmetoista vuotta, vieläpä onnellisesti. Kiitos Deitti.net ja hyvä tsägä.

Avioeroon päättyy vuosittain 13 000–14 000 liittoa. Kuulun avioerojen riskiryhmään, sillä olen eroperheen lapsi.

Riskiryhmään kuuluminen ei yllätä. Kun kotoa ei saa perinnöksi terveen parisuhteen tai ylipäätään parisuhteen mallia, pitää omassa elämässään hypätä syvään veteen ja opetella uimaan tai edes kellumaan.

Siihen ei vaikuta tieto siitä, että vanhempien avioero oli järkevä teko.

Parisuhteen mallin asemesta minulle opetettiin pikkutytöstä asti, että yhteenkään mieheen ei ole luottaminen.

Kun on lapsi, kuulemansa ottaa todesta. Näin aikuisena tajuan, että sanomisten takana on ainakin palanen jollei lohkare katkeruutta ja ehkä vitsinmurukin.

Nuorena päähän juurtuneista ”totuuksista” on silti yllättävän vaikea päästää irti. Samaan aikaan pitäisi olla miehestä riippumaton nainen ja kannattaa parisuhteen tasa-arvoa.

Yhtälö on hankala. Itsellinen nainen kun ei tarvitse yhdenkään miehen – isää ei lasketa – apua, mutta parisuhteen tasa-arvoisuuteen kuuluu, että hommat jaetaan ja toista kunnioitetaan.

Olen siinä mielessä tyypillinen eroperheen lapsi, että minulle parisuhteen muodostaminen ja siihen uskominen oli pitkään vaikeaa. Pettymyksiltä suojautuu paremmin, kun pinkoo pakoon hyvän sään aikaan.

Kun tapasin mieheni, olin onnen huumassa ja samaan aikaan niin paniikissa, että jouduin purkamaan tilannetta psykologin pakeilla. Ymmärsin, että nyt on vain uskallettava yrittää, päivä kerrallaan, tai kadun myöhemmin.

Silti paniikki iski avokämmenellä, kun alettiin puhua ensin farmariauton ja sitten lasten hankkimisesta. Ja talo? Släp!

Samaan aikaan halusin ja pelkäsin hirveästi. Mitä jos tämä ei onnistukaan?

Nyt lapsia on kaksi ja farmaria on ehditty vaihtaa monet kerrat. Paniikkini olen oppinut tunnistamaan ja vähitellen voittanutkin. Kun tarpeeksi kauan räpiköi, kehittyy lopulta taitavaksi uimariksi.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .