Kolumni: Moni varaa terapia-ajan valmiiksi lomahelvetin perään

Aktiiviloma, harrastusloma, elämysloma, reippailuloma.

Perhelomakin tarkoittaa nykyisin vähintään kolmea puuhamaata, kylpylöitä, minigolfia, melontaa, pyöräilyä, puutarhanhoitoa, savusaunan rakentamista, sukuloimista. Ja remontit ja siivoamiset siihen päälle.

Perheen kanssa kun ollaan pitkästä aikaa oikeasti yhdessä – vaikka ei tietenkään ilman iPadeja, läppäreitä ja älypuhelimia – onkin varmuuden vuoksi hyvä täyttää aikaa posottamalla koko ajan hektisesti jotain – siis ainakin nimellisesti yhdessä.

Parisuhdeloman superagendalla sukelletaan, surffataan, fillaroidaan, kiipeillään. Rättiväsyneinä skoolataan illalla hotellin parvekkeella – ja muistetaan jakaa kuva somessa. Ihana loma, ei yhtään turhaa lököhetkeä.

”Lomalle lompsis” kuulostaa rennolta. ”Nyt on sitten lomat lusittu” kuulostaa todellisemmalta. Monelle oma loma on niin stressaava kokemus, että terapia-aika varataan joka vuosi ajoissa heti lomahelvetin päättymistä seuraavalle viikolle. Joskus lomalta palaava pariskunta tulee erikseen puhumaan siitä, miten oikeastaan on aina halunnut loman viettää, mutta miten se kumminkin joka kerran vietetään.

Entä jos jokainen perheenjäsen kirjoittaisi paperille kolme asiaa, mitä oikeasti haluaisi lomalla tehdä, muuttuisiko jokakesäinen lomasuoritusvankila? Eräskin äiti kertoi, että haluaisi vain maata laiturilla ja lukea. Kumppani tunnusti, että haluaisi öllötellä parvekkeella riippukeinussa ratkomassa ristisanoja. Perhe rimpuili vuodesta toiseen elämyslomansa läpi niin, että kummallakin oli vatsakatarrin oireita kotiin päästyä.

Entä minä itse? Elänkö niin kuin tässä saarnaan? Kirjailijallahan ei oikeastaan ole koskaan varsinaista lomaa, ellei itse päätä pitää taukoa fundeeraamisesta ja kirjoittamisesta. Eikä kukaan tietenkään maksa siitä; vakituisissa töissä olevien lomarahat ovat taiteilijan korvissa kuulostaneet aina ihmeelliseltä taivaanlahjalta.

Ja vaikka päättäisinkin pitää pari viikkoa vapaata kirjoittamisesta, ei kirjojen pohdiskelu ja suunnittelu, mielikuvittelu, päiväkirjanpito koskaan lopu. Varsinkin kun sillä ”vapaa-ajallakin” tekee mieli lukea koko ajan. Kirjailijan työssä totaalijoutilaisuuden kaudet ovat kuitenkin tärkeitä; silloin tulevien kirjojen idut hiljaa kehittyvät, ideat kypsyvät.

Mitä terapeutin työhön tulee, on se sen verran kuormittavaa, että lepoloman, nollaamisen, tarve on otettava todesta. Asiakkaat alkavat kysellä jo hyvissä ajoin huhti–toukokuulla kesän lomista. Oman terapeutin loma eli tauko hoitosuhteessa ei kaikille ole ihan pikkujuttu.

Kolumnisti on kirjailija ja terapeutti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .