Kolumni: Nettisuosikkisi ovat muille vain turhaa kohinaa

Oma pistomme netin sisällöstä ei aukene kovin merkityksellisesti edes läheisille, kirjoittaa Teppo Koskinen.

Tuijottelin seinälle heijastettua Youtube-videota yhtä välinpitämättömänä kuin muutkin seminaarin osallistujat. Jonkun minulle tuntemattoman kitaristin yhdentekevät juoksutukset mitäänsanomattoman huonossa kappaleessa soljuivat kaiuttimista.

Videon pyörimään pannut mies oli kuitenkin innoissaan sekä sekundapopista että äkillisesti tarjoutuneesta mahdollisuudesta jakaa häntä itseään innoittanut video tauon aikana parillekymmenelle muulle osallistujalle.

Innostus ei tarttunut. Suurin osa seminaarilaisista kaivoi oman älylaitteensa esiin peittääkseen mediasaasteen.

Suoratoistopalvelut ja sosiaalinen media antavat loputtomasti mahdollisuuksia rakentaa juuri omanlaista viihde- ja kulttuurikulutusta. Minun cocktailini on vain yksi otos valtavasta määrästä tarjontaa, ja sellaisia ovat muidenkin cocktailit. Ne rakentuvat haarautuvista poluista ja lukemattomista valinnoista päätyen omituisiin suuntiin.

On kuitenkin vaikea ymmärtää, että oma pistomme tarjonnasta ei aukene kovin merkityksellisesti edes läheisille, saati ventovieraille.

Tapojen evoluutio laahaa teknologisen muutoksen jäljessä. Olemme vaiheessa, jossa voimme vaivattomasti typerryttää kokonaisen seminaarisalin halullamme jakaa jotakin henkilökohtaisesti innostavaa mutta yleisesti merkityksetöntä.

On vaivaannuttavaa, kun joku yrittää saada muut kiinnostumaan sisältövalinnasta, jonka takana on henkilökohtainen pitkä kehityskulku. Se on vähän sama kuin lapsia yrittäisi käännyttää silakkalaatikon ystäviksi parissa minuutissa.

Taannoin toisessa seminaarissa alustaja halusi käyttää esimerkkinä omaa Netflix-suosikkisarjaansa, jota juuri kukaan kukaan muu ei ollut katsonut. Aika paloi sen sen taustoittamiseen, mikä sarja on ja mitä se alustajalle merkitsi.

Alustajan ajatuksen taustalla oli vanhan tv-ajan oletus, että kaikki katsovat jossain määrin samoja sisältöjä.

Se maailma meni, mutta sen tavat ovat vielä meissä.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Sunnuntaisuomalainen

Opettajaksi pääsemisen kriteerinä "ruumiillinen sopusuhtaisuus" – Jyväskylässä järjestettiin pääsykokeita jo vuonna 1863

"Tämä voisi olla paikka, missä viinaa on keitetty" – Jättiläisten temppelin löytäjä etsi pirunkuoppaa ja löysi makkaratikun

Itä-Karjalan vankileireistä tehdään Venäjällä politiikkaa tosiasioista piittaamatta – Mutta eivät suomalaisetkaan näe koko kuvaa, sanoo tutkija

Kolumni: Koirat söivät sammalsyöjät, linnut popsivat mansikat, eivätkä tomaattini kelpaa kenellekään – kadehdin teitä pihaihmiset

"Ympäristö piti varmaan hulluna, mutta itse olin salaa onnellinen" – Anette Huila, 47, sairastui ensin vakavasti ja sai sitten potkut, mutta nyt hän on lähempänä unelmaelämäänsä kuin koskaan

Kolumni: Vanha normaali, uusi normaali vai oma maali?

"Euroopan hajottaminen vaatii aika hemmetin paljon enemmän kuin yhden viruksen" – Alexander Stubb, 52, jumittui koronan vuoksi Suomeen ja tuli mökkihöperöksi, mutta uskoo eurooppalaisen yhteistyön lisääntymiseen

Piispat halusivat muistaa vain talvisodan uhreja – Mannerheimin mahtikäsky teki kaatuneiden muistopäivästä kaikkien Suomen sodissa kaatuneiden päivän

Vihollisten ja omien tappamia

"Make sanoi, että Briteissä on tullut The Shadowsiakin kovempi bändi" – The Beatles hajosi 50 vuotta sitten, mutta Heikki Ursinille, 72, bändi elää ikuisesti

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.