Kolumni: Olen limainen setämies

Tapasin lähettää sydänemojeja töissään onnistuneille alaisilleni, kirjoittaa Ville Grahn.

Me too -kampanjan viestit valtasivat julkisuuden tällä viikolla. Ne nostavat esiin vaietun ongelman: seksuaalisen häirinnän. Viesteissä naiset kertovat tilanteista, joissa ovat kokeneet tulleensa häirityiksi.

Ensin viestien määrä yllätti. Minunkin tutuistani suuri osa paljasti joutuneensa häirinnän kohteeksi.

Sitten alkoi ahdistaa. Enhän vain ole naisia ahdisteleva limainen setämies?

Häirintäkokemukset vaihtelevat ulkonäköön liittyvistä vihjauksista raiskauksiin. Valtaosassa ei ole epäselvää. Se nyt vain ei ole okei, että joku ahdistetaan nurkkaan ja häntä puristellaan.

Mutta silloin huolestuin, kun luin erään ahdistelijan tilityksen. Hän oli ymmärtänyt syyllistyneensä häirintään sanottuaan shortseihin pukeutuneelle työkaverilleen: ”Hyvältä näyttää.”

Yritän olla kohtelias ja huomioida työpaikan naisten uudet kampaukset ja silmälasit aina kun huomaan sellaiset. He vastaavat ”kiitos”, mutta ajattelevatko he sittenkin, että nostamalla ulkonäön esiin kohtelen heitä objekteina?

Edellisessä työssäni tapasin lähettää sydänemojin alaisilleni, jos olin onnellinen heidän hyvistä suorituksistaan. ”Sydänpalaute” oli julkista eikä mitään hyhmäistä yöviestittelyä. Silti Me too -keskusteluja luettuani mietin, oliko se esimieheltä kamala idea.

Entinen kollegani näytti Facebook-yksityisviestejä, joilla hänen yli kaksikymmentä vuotta vanhempi työkaverinsa oli pommittanut. Ne olivat vähän surullisia. Setä varmaan kuvitteli olevansa nuoren naisen silmissä melkoinen saalis, mutta mitään suoria seksiehdotuksia viesteissä ei ollut.

En usko, että mies ajatteli hetkeäkään syyllistyvänsä häirintään. Samalla muistelen, kuinka paljon hymiöitä olen itse käyttänyt työkavereilleni lähettämissäni yksityisviesteissä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan häirintää ovat suunnilleen kaikki puheet ja teot, jotka kohde kokee häiritseviksi. Tekijän aikomus tai tarkoitus ei ratkaise.

Kansanedustaja Sanna Marin (sd.) vaati, että uhrien kokemusten käsittelyn sijaan pitäisi kysyä tekijöiltä, miksi he ahdistelevat ja häiritsevät.

Enää pitäisi tietää, keneltä kysyä. Toivottavasti ei minulta.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen tuottaja.