Kolumni: "Saan viikoittain sähköposteja, joissa minulta pyydetään työtä, joka pitäisi tehdä ilmaiseksi"

Olen aina halunnut kirjailijaksi. Hakeuduin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta, suomen kieltä ja käsikirjoittamista tullakseni paremmaksi kirjoittajaksi, vaikka tiesin, etteivät valitsemani opinnot tule johdattamaan minua kovinkaan tasapainoisille työmarkkinoille.

Suljin silmäni siltäkin, että kirjailijat ovat freelancereita, että työhön kuuluu osallistumista kirjan markkinointiin, esiintymistä erilaisissa kulttuuritilaisuuksissa, puhumista vieraiden ihmisten edessä. Se ei ole helppoa kaltaiselleni introvertille, joka mieluiten työskentelee yksin ja yksinäisyydessä. Mutta kirjailijan ostoksia harvemmin maksaa kirjojen kirjoittamisella ansaittu raha, vaan juuri esiintymis- ja muista kirjoitustöistä saadut palkkiot, apurahat sekä lainauskorvaukset.

Saan viikoittain sähköposteja, joissa minulta kysytään alustusta, kirjoitusta tai luentoa. Pyydetään matkustamaan viikonlopuksi toiselle puolelle Suomea puhumaan kirjailijantyöstä, pitämään kevään ajan kaksi kertaa viikossa päivitettävää blogia, kirjoittamaan uudelleen minulle täysin vieraan alan yrityksen internetsivut. Ilmaiseksi, tietenkin, töitä joista viestintätoimistot laskuttavat tuhansia euroja.

Olen oppinut, että jos pyynnön esittäjä, joka usein työskentelee itse kuukausipalkkaisena, ei puhu erikseen palkkiosta, sellaista ei ole luvassa. Se on jo lähtökohtaisesti tahdittomasti ja epäkunnioittavasti tehty, koska silloin luovan työn tekijä pakotetaan hinnoittelemaan työnsä, josta kukaan ei ollut maksamassa alun alkaenkaan mitään.

Olen oppinut, että jos itse otan palkkion puheeksi, en aina saa vastausta viestiini, ja jos saan, siinä valitellaan budjetin olemattomuutta. Olen oppinut, että jos en vastaa tällaiseen pyyntöön mitään, se lähetetään kyllä uudelleen, joko minulle tai kirjojani kustantavalle yhtiölle, joka on yksi töitäni ostavista asiakkaistani, ei pomoni.

Usein viestinvaihto loppuukin ihmettelyyn siitä, miksi näkyvyys, mahdollisuus saada äänensä kuuluviin ja mielekäs, potentiaalisesti laajankin yleisön saava työ ei kelpaa. Sillä olenhan kutsumuksesta työtään tekevä luova taiteilija; kirjailija, jonka kynästä teksti kuin teksti syntyy käden käänteessä ja joka tarvitsee lukijoita.

On totta, että pidän kirjoittamisesta. Suureksi osaksi siksi, että se on niin vaativaa työtä. Mutta pidän itsestäni, lukemisesta, itseni kehittämisestä, läheisistäni, hengissä pysymisestä ja juurikin lukijoistani sen verran paljon enemmän, että: Hei, Olen otettu kiinnostuksestanne työtäni kohtaan, mutta kiireistäni johtuen joudun valitettavasti kieltäytymään tarjouksestanne. Parhain terveisin

Pajtim Statovci, kirjailija ja tohtoriopiskelija.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .