Kolumni: Suomen tärkein Me too -vaikuttaja ryhtyi vaatimaan älyttömyyksiä

Ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan, kirjoittaa Ville Grahn.

Vuosi sitten näyttelijä Alyssa Milano kirjoitti Twitteriin viestin, jossa hän kertoi joutuneensa seksuaalisen häirinnän uhriksi. Viestistä alkoi maailmanlaajuinen Me too -liike, jonka ansiosta ahdistelijoita on saatu vastuuseen, osa kauan tekojensa jälkeen.

Tunnetuin tapaus on Hollywood-tuottaja Harvey Weinstein, jolla epäillään olleen kymmeniä uhreja. Nyt häntä vastaan käydään oikeutta seksuaalirikoksista.

Ahdistelijoita on paljastettu etenkin kulttuurialalla. Ruotsissa teatterinjohtaja Benny Fredriksson teki itsemurhan, kun häntä oli riepoteltu mediassa. Myöhemmin selvisi, ettei kukaan ollutkaan syyttänyt Fredrikssonia häirinnästä – jotkut vain pitivät häntä huonona pomona.

Suomessa Me too -liikkeen keskushahmoksi nousi näyttelijä-ohjaaja Heidi Lindén. Hän kertoi haastatelleensa kymmeniä alalla toimivia naisia. He olivat nimenneet ”5–10 tunnettua ohjaajaa ja tuottajaa”, jotka toistuvasti syyllistyvät seksuaaliseen häirintään.

Lindén kieltäytyi julkaisemasta nimiä, mutta media kaivoi esiin Aku Louhimiehen ja Lauri Törhösen. Louhimiestä ei tosin syytetty häirinnästä vaan epäinhimillisistä johtamistavoista.

Tällä viikolla Lindén julkaisi kirjan, jossa hän purkaa pettymystään mediaan. Lindén ihmettelee, miksi vain Louhimies ja Törhönen on nostettu esiin. Hän epäilee, että Törhönen oli ”helppo uhrata”, koska ohjaaja on jo eläkeikäinen.

Lindén on turhautunut, koska tiedotusvälineet ovat haastatelleet naisia mutteivät lopulta ole julkaisseet heidän kertomiaan miesten nimiä.

Jotta tiedotusvälineet julkaisisivat nimiä, ne yleensä vaativat, että myös syytösten esittäjän on esiinnyttävä omalla nimellään. Lindénistä se on väärin.

Käytännössä Lindén siis vaatii, että median tulisi julkaista nimettömien ihmisten syytöksiä nimeltä mainituista ihmisistä asioissa, joista harvoin on todistusaineistoa.

Syyttömyysolettamaa pidetään keskeisenä ihmisoikeutena. Se tarkoittaa, että murhaajakin voi selvitä ilman tuomiota, ellei hänen syyllisyyttään pystytä aukottomasti todistamaan. Tärkeintä on, ettei syyttömiä tuomita.

Niin toimii oikeusvaltio.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen tuottaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .