Kolumni: Suomi Savotta...?

"Tällä kertaa et Ruohonen selviä pikkunokkeluuksilla", kolumnistia varoitettiin.

Toisheimolaiset Sunnuntaisuomalaisen lukijat eivät tiedä, että Suomen 100-vuotissavotan keskellä Savon Mafia kokoontui 20-vuotisjuhlaistuntoonsa hiljattain Helsingissä. Savon Sanomien lukijoilla oli 2.9. yksinoikeus hajatietoihin sen seitsemännestä salamyhkäisestä heimotapaamisesta.

Pääsyvaatimukseksi Lasse Lehtinen muotoili aikanaan, että ”on pitänä suaha jottain aikaan”. Päälle oli käsketty panna miehille mokki tae parempi puku, ja naisille parempi mekko.

Päämafiosot plaseerasivat 140 illalliskortin ostaneiden istumapaikat ilman vaihto-oikeutta. Itselleni lietsottiin etukäteispelkoa vihjeellä, että ”tällä kertaa et Ruohonen selviä pikkunokkeluuksilla”.

Parempi oli selvitä ruokajuomistakin pikkulasillisilla: oikealla puolella istui miljo- ja visionääri Björn Wahlroos, vasemmalla Lehtisen kuppeessa Suomen Pankista Euroopan keskuspankkiin siirtynyt Pentti Hakkarainen. Oli tehtävä omakohtainen mafialinjaus: korvat auki ja suu kiinni – ainakin alkuillasta ja kokonaan talousasioista.

Wahlroosin toisheimolaisen tervehdys oli ständap-show, josta jäi käteen (k)luu: nähtyään miten savolaiset selättävät vaikeutensa ja elättävät fiksuutensa he eivät olekaan Suomen juutalaisia vaan Itä-Suomen suomenruotsalaisia.

Saara-vaimo osoittautuikin Savonlinnan pappilan tyttäreksi.

Ote on lipsunut. Ensimmäisessä Mafia-istunnossa 1998 savolaisilla oli hallussa presidentin (Ahtisaari), pääministerin (Lipponen) ja EU-komissaarin (Liikanen) pallit.

Heidän pöydässään istui Juice Leskinen, tosin osan ajasta istui ainoana baaritiskillä. Eppäiltiin, että Savolaisessa kantaatissaan eivät konsonantit kohtaa oikeaa kohtaa, mutta kohtasivat... pahan ja hyvän kuitennii. Nyt juhlakantaatin esitti Juice-elämäkerran tehnyt kulttuurin monikärkiohjus Antti Heikkinen, joka osoitti juicemaista verbaliikkaa jo juontajana kysyessään keihäsmies Antti Ruuskaselta: heitätkö minut Helsingin keskustaan?

Spede Pasasesta ilmestyi taas elämäkerta, mutta Mafia-juhliin(kaan) 1998 mies ei ilmestynyt, vaikka oli luvannut Ahtisaaren pöytään tulla.

Kirja palautti mieleen Speden haasteellisen haastattelun 1987. Tapaamisemme kuihtui 20 minuuttiin, juttu harsittiin puhelinsoitoilla osin kirjallisten kysymysten pohjalta.

Pari Speden lausetta jäi kertomaan, että ei Suomi selviä Savotta – eikä välttämättä savolaisten kanssakaan:

– Savolaisten aivot ovat sopivasti vinossa katsomaan asioista hieman eri vinkkelistä. Siksi he löytävät huumoria.

– Taidetta tehdään niin, että pyyhitään vitsit pois.

– Ei-kaupallinen taide on sellaista, joka ei mene kaupaksi.

Kirjoittaja on pakinoitsija jo kolmannessa polvessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.