Kolumni: Vai eivät suomalaiset ole intohimoisia!

Maahanmuuttokeskustelusta itsestään on tullut se vaarallisin asia, kirjoittaa Anna Dahlman.

Olen kulttuurikodissa kasvanut, media-alalla työskentelevä entinen taidelukiolainen. Olen paljasjalkainen kuplalainen, joka on lukuisia kertoja saanut kuulla, että ei ymmärrä todellisuutta kuplan ulkopuolella. Olen siis toisin sanottuna liian helppo kohde väkivaltaisten kohtaamisien toivotuksille ja eriteposteille, jotta uskaltaisin osallistua julkisesti maahanmuuttokeskusteluun.

Mitä nyt sitten tässä ihan vähän.

Yleensähän me ihmiset tykkäämme olla samanmielisten kanssa, niin verkossa kuin muuallakin. Silloin tällöin yölliset Google-polkuni johtavat kuitenkin erilaisten ihmisten ajatusten luo. Siellä törkyä ja tappouhkauksia satelee niin vääräuskoisille, homoparien vihkijöille kuin lehmänmaidon vastustajillekin.

Myönnän, että en usein edes yritä ymmärtää. Otan mieluummin popparit esiin ja hyvän asennon. Onhan se nyt kaikessa ahdistavuudessaan kuitenkin kovempaa kamaa kuin oman feedini täyttävä närkästyminen jonkin tv-sarjan naiskuvasta.

Kaikista verkon vihameristä syvin on varmasti maahanmuuton ja ihmisten turvallisuuden ympärillä. Tämä keskustelu on jo pitkän aikaa sitten mennyt pahasti rikki. Elämme maailman turvallisimmassa maassa, jossa maan sisäistä turvallisuutta koskeva keskustelu on ylikuumentunut. Vai eivät ole suomalaiset intohimoista kansaa!

Maahanmuuttokeskustelua on yritetty rauhoitella pääministeriä myöten. Juha Sipilä laati muiden eduskuntapuolueiden johtajien kanssa yhteisen julkilausuman, jossa muun muassa tuomittiin kaikenlainen vihapuhe. Julkilausumasta tuli melko ympäripyöreä, koska ihan kaikesta ei oltu yhtä mieltä. Keskustelu ei valitettavasti tämän julkilausuman jälkeen suinkaan rauhoittunut, päinvastoin.

Maahanmuuttokeskustelusta itsestään on tullut se vaarallisin asia.

Kuplassakin leimahtaa välillä ihan oikea raivo. Se tapahtuu yleensä, kun joku esimerkiksi demonisoi puheessaan kokonaisen kansanryhmän. On uuvuttavaa puolustaa rauhallisen analyyttisesti sellaisia asioita, kuten jokaisen ihmisen ihmisarvo. Jotenkin pitäisi silti jaksaa olla provosoitumatta, sillä taitava populisti saa sekä puolustajansa että vastustajansa toimimaan omaksi edukseen.

Olin tällä viikolla tokaluokkalaisten vanhempainillassa, jossa opettaja esitteli meille vanhemmille lasten itsensä laatimat luokan tavoitteet. Yksi tavoite oli saanut selkeästi eniten ääniä ja sen tärkeydestä kaikki lapset olivat olleet yhtä mieltä. Tavoite kuului suunnilleen näin: ”Kuuntele aina muita kunnioittavasti”.

Siinä on melko haastava tavoite kenelle tahansa meistä.

Kolumnisti on käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.