Kolumni: Vihapuhe vasta pyrkii vihaan

Hate speech olisi suomeksi pikemminkin inhopuhetta, kirjoittaa Teppo Koskinen.

Vihapuhe on näppärä yhdyssana. Se on iskevä ja rytmikäs. Se sopii suuhun ja korvaan. Se myös käy moneen tarkoitukseen – ja siinä on sen ongelma.

Vihapuhe on huono käännös. Englanninkielisessä hate speech -termissä hate-sanan ensisijainen merkitys ei ole suomeksi viha vaan inho. Suomeksi viha taas on vihaa. Sanassa on vähemmän värejä kuin englannin hate-sanassa.

Siksi vihapuhe sotkeutuu vihaiseksi puheeksi. Sellainen kielenkäyttö vie asiaa hakoteille.

Vihapuhe-sanan toinen ongelma on sen arkikielelle vieras tekninen merkitys.

Käsitteen ytimessä on puheen käyttäminen yksilöiden tai ihmisryhmien osoittamiseen vähempiarvoisiksi yhteiskunnassa. Kyse ei ole ihmisten teoista vaan ihmisistä. Vihapuheella pyritään alentamaan ja marginalisoimaan muita heidän todellisten tai kuviteltujen ominaisuuksiensa kautta, vihapuhetta Suomessa tutkinut Reeta Pöyhtäri määrittelee.

Tunnetun oikeusfilosofin Jeremy Waldronin mukaan vihapuheen tarkoitus on osoittaa, etteivät jotkut ihmiset tai ihmisryhmät kuulu esimerkiksi uskontonsa, etnisyytensä, rotunsa, poliittisten mielipiteidensä tai muiden sellaisten ominaisuuksiensa vuoksi yhteiskunnan ja sen tarjoaman turvan piiriin.

Vihapuhe pyrkii kieltämään ihmisen arvokkuuden muiden silmissä ja usein myös kohteiden itsensä silmissä. Vihapuheen pontimena ei ole viha, mutta sen seurauksena voi olla teoiksi muuttuva viha, Waldron kiteyttää The Harm in Hate Speech -kirjassaan.

Huonolla käännöksellä ja arkikielen merkityksiä teknisiin termeihin sotkemalla saadaan aikaan sekasotkua. Se haittaa niin puhetta vihapuheesta kuin julkista puhumista ylipäänsä.

Vihapuhetta ei siis ole uskontojen, arvojen, tekojen ja mielipiteiden arvosteleminen. Vihapuhetta ei osoita yhteiskunnassa vahvassa asemassa olevien kokema loukkaantuminen. Vihapuhetta ei ole satunnainen ilmoille päässyt typeryys.

Vihapuhetta on pyrkiä vakuuttamaan muut siitä, ettei joku ole syvimpänä itsenään minkään arvoinen meidän keskellämme.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.