Kolumni: Voisipa asua Pohjois-Koreassa

Jos puhutaan politiikasta Suomessa, voi kiistatta sanoa: me olemme hassuja.

Ensin valitamme muutaman vuoden, miten kaikki päätökset olivat tosi huonoja, ihan fiasko, Sipilä, häh, kaikenlaisia aktiivimalleja, ja sitten kun saamme yhtäkkiä kaksinkertaisen mahdollisuuden vaikuttaa asioihin, niin mikä on reaktio?

Meitä väsyttää.

Kahdet vaalit yhden kevään aikana. Onhan se aika kamalaa, kun on valinnanvapaus osallistua demokratiaan ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, ketkä tekevät päätöksiä ja millä perustein. Olisipa ihanaa asua Pohjois-Koreassa, niin ei tarvitsisi päättää mitään itse ja voisi tuijottaa vain harmaata seinää ja kuolla pois.

Kun asiat ovat liian hyvin, politiikka muuttuu kummalliseksi. Pohditaan itse asiakysymysten sijaan esimerkiksi sitä, kuka joskus 15 vuotta sitten teki jotain. Jos medialta kysytään, niin yksi paha teko on pahempi asia kuin kymmenen pahaa tekoa.

Sdp:llä on ollut melkoinen kevät. Ensin kansanedustajaksi valitun Hussein al-Taeen rasistiset kirjoitukset vuotivat julki heti eduskuntavaalien jälkeen. Sitten eurovaaliehdokas Mikkel Näkkäläjärven tuomio eläinsuojelurikoksesta nousi julkisuuteen. Vuonna 2006, ollessaan 15-vuotias, Näkkäläjärvi tappoi kissan.

Se on kamala eikä missään määrin hyväksyttävä teko. Mutta politiikan kanssa sillä ei ole oikein mitään tekemistä.

Puhutaan yllättävyydestä. Se on yksi keskeisistä uutiskriteereistä. Jos perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen toikkaroi kännissä ja vaikka pahoinpitelee samalla jonkun, se ei yllätä ketään. Itse asiassa se tuo noin 3 000 ääntä lisää. Niin ikään perussuomalaisten kansanedustaja Ano Turtiainen totesi, että hänen saamansa tuomio yllytyksestä SPR:ään kohdistuviin rikoksiin on heidän porukassaan “vain sulka hattuun”.

Ja kyllähän kotimaisessa politiikassa on sulkahattu jos toinenkin. Helsingin pormestari ja kokoomuspoliitikko Jan Vapaavuorta ei ole varsinaisesti pysäyttänyt se, että hän on saanut 17-vuotiaana pahoinpitelytuomion.

Tämä ei yllätä ketään: Hussein al-Taeen kirjoitukset olivat kamalia. Se, että kirjoittaja oli Lähi-Idästä Suomeen tullut ja lopulta Sdp:n kansanedustajaksi päätynyt henkilö, oli yllätys. Jos al-Taee olisi ollut perussuomalaisten ehdokas, tilanteessa ei olisi ollut mitään ihmeellistä. Ilta-Sanomien pääkirjoituksessa (2.5.2019) vaadittiin, että al-Taeen on syytä harkita eroa. Häntä myös uskallettiin lehdistössä tituleerata rasistiksi, vaikka samaa periaatetta ei sovelleta moniin muihin rasistisia lausuntoja sanoviin poliitikkoihin.

Ihmiselle voidaan antaa uusi mahdollisuus. Politiikassa media ymmärtää paremmin niitä, jotka toimivat aina samoin. Toisin kuin niitä, jotka tekevät poikkeuksen.

Kolumnisti on toimittaja, taiteilija ja dj.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .