Kolumni: Voisitko olla vähän vähemmän nainen?

Tytöt seuraileva sivulta, kun pojat tekevät siistejä juttuja, kirjoittaa Anna Dahlman.

Pyöräilin skeittipuiston ohi. Siellä oli joukko teini-ikäisiä poikia laudoillansa. He temppuilivat, kisailivat, briljeerasivat ja naurattivat yleisöään eli teini-ikäisiä tyttöjä.

Tytöt seisoivat sivummalla katselemassa, kun pojat pitivät hauskaa. Näky vähän kirpaisi, sillä se oli tuttu omasta nuoruudestani kahdenkymmenen vuoden takaa.

Skeittaajien näkeminen oli tietenkin sattumanvarainen ja ohikiitävä hetki, josta ei oikeasti voi päätellä mitään. Uskomus, jonka mukaan miesten tekemät asiat ovat kiinnostavampia kuin naisten, pitää silti sitkeästi pintansa.

Ylen mukaan viime vuoden kotimaisissa elokuvissa naisroolien osuus oli vain 38 prosenttia. Tästä voisi päätellä, että naisten tarinat eivät ole yhtä kiinnostavia kuin miesten.

Suuri osa katsojista on kuitenkin naisia, joten jostain syystä tekijät uskovat naiskatsojan pystyvän samaistumaan helpommin miespäähenkilöön kuin toisinpäin.

Toisaalta jos vaihtoehtona on samaistua mieheen, joka myy omaisuutensa, tulee maailmankuuluksi tenorisaksofonistiksi ja perustaa maanalaisen armeijan, tai naiseen, joka silloin tällöin päivittelee hauraana miehen tekemisiä, valinta ei ole vaikea.

Koska olen humoristi ja nainen, teen naiskomediaa. Naiskomedia on tehty naisille. Oletus on, etteivät miehet ole siitä kiinnostuneita.

Miehet sen sijaan tekevät komediaa ilman etuliitettä, ja se on suunnattu kaikille. En osaa sanoa, mitä he tekevät paremmin, mutta onneksi olen saanut miehiltä paljon hyviä neuvoja matkan varrella.

Pitäisi kuulemma kirjoittaa vahvoja naisia, koska toiset naiset haluavat nähdä sellaisia valkokankaalla. Elokuvissa pitää olla määrätietoisia naisia, jotka ottavat ohjat omiin käsiinsä. Eikä naiseudesta kannata tehdä numeroa – se kuulemma karkottaa miehet.

Ystävälleni, naispuoliselle koomikolle, on sanottu, että hänen pitäisi olla lavalla ”vähän vähemmän nainen”. Naiseudesta ei ole hyvä tehdä huumoria, koska silloin leimautuu naishuumorin tekijäksi. Ja siinähän menettää kaikki mieskatsojat.

Mieheydestä voi vitsailla, koska se on universaalisti hauskaa.

Kyllä mies pystyisi samaistumaan naiseen siinä missä nainen mieheen. Se voisi tehdä ihan hyvääkin. Kaikki eivät myöskään määrittele itseään vain sukupuolen kautta.

Uskon ja toivon, että vielä joskus pojat skeittirampin laidalla kannustavat, kun tytöt tekevät jotain siistiä. Ja että valkokankaalla nähdään ihan kaikenlaisia naisia.

Muutokseen tarvitaan vain asennetta ja etuliitteiden lopullista hautaamista.

Kolumnisti on käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.