Koodari Markus Niiranen muutti kauas kaikesta ja on nyt työtön mutta onnellinen – "En ole kuullut, että kylällä olisi hirveästi ohjelmistotaloja"

Hän tiesi heti, että tänne hän haluaa jäädä.

Oli lämmin kesäpäivä viime elokuussa. Markus Niiranen oli tullut Keiteleelle katsomaan vanhaa maatilaa, josta hän oli lukenut myynti-ilmoituksessa.

Niiranen näki mökin (”riittävän hyväkuntoinen”) ja navetan (”tilaa touhuta”). Näki marjapensaat ja kasvimaan pohjat. Ja kuuli hiljaisuuden.

Kajaanilainen Niiranen oli etsinyt sopivaa paikkaa Itä-Suomesta jo jonkin aikaa.

– Etsiminen riitti, kun näin tämän. Täältä löytyi kaikki, mitä kaipasin, Niiranen, 36, kertoo.

Kaupoista sovittiin jo seuraavana päivänä. Syyskuussa Niiranen kantoi sisään levykokoelmansa, koristepääkallonsa (”kuuntelen sujuvasti heviä”) ja kannettavan tietokoneensa ja asettui taloksi.

 

Maallemuutto ei ollut päähänpisto. Niiranen työskenteli ohjelmistosuunnittelijana kajaanilaisessa ict-konsulttiyrityksessä. Hän asui kerrostalossa Kajaaninjoen varressa ja istui päivät toimistossa koodaamassa.

– Työtodistuksessa lukee, että 5g-tukiasemiin liittyvää hommaa. Sen verran niistä voi kertoa, Niiranen sanoo.

Vapaa-ajallaan hän viljeli vuokrapalstaa. Perunaa, porkkanaa, mansikoita.

Muutamaa vuotta aiemmin Niiranen oli huomannut lehti-ilmoituksen, jossa vanhaa maatilaa kaupiteltiin Kainuussa polkuhintaan.

– Silloin innostuin ajatuksesta. Että ei tarvitse miljoonaa, että voi asua maalla.

 

Viime kesänä projektityö ohjelmistofirmassa päättyi ja Niiranen jäi työttömäksi. Hän avasi nettiselaimen ja alkoi lukea myynti-ilmoituksia.

Vaihtoehtoja riitti: netin myyntisivustoilta Etuovi.comista ja Torista löytyi Niirasen hakuehdoilla nelisensataa vanhaa maataloa. Niitä myytiin halvalla, muutamilla kymmenillä tuhansilla euroilla.

Keiteleeltä Niiranen löysi hakemansa. Neljä hehtaaria maata, peruskuntoinen mökki, vanha navetta ja siellä sepän työkalut. Hanavesi tuli omasta kaivosta, ja raikkaamman makuista juomavettä sai lähteestä.

Kauppahinta oli ”kymmenissä tuhansissa”, Niiranen kertoo.

– Se ei ole iso riski, siinäpä se idea onkin.

 

Niiranen on edelleen työtön, mutta se ei ole suuri ongelma, kun menot ovat ”alle tonnin kuussa”. Hän lämmittää taloaan polttopuilla, joita saa omalta tontilta. Sähköä kuluu hänen mukaansa vaivaiset 15 kilowattituntia vuorokaudessa.

– Elän tällä hetkellä liiton päivärahoilla ja säästöilläni. Halvalla kun elää, niin pärjää, Niiranen kertoo.

Koodarin hommat kiinnostavat edelleen mutta päivittäinen toimistossa istuminen ei.

– Etänä voisin naputella. Tai niin, ettei toimistopäiviä olisi ainakaan montaa viikossa. Mutta en ole kuullut, että olisi hirveästi ohjelmistotaloja tuossa kylällä.

 

Kylällä Niiranen tarkoittaa Keiteleen taajamaa. Sinne on hänen pihastaan 35 kilometriä, ja siellä on myös lähin kauppa.

Niirasella on tallissaan jenkkityylinen Chrysler Saratoga 1990-luvulta. ”Built to set you free”, sanoo takaikkunan mainoslause. Täällä oman auton tuoma vapaus onkin tarpeen, koska bussiliikennettä on kehnosti.

Posti kuitenkin kulkee, ja lääkäri löytyy Keiteleeltä ja naapurikunnasta Pielavedeltä.

– Tämähän on kaiken keskellä. Tässä on kolmen maakunnan palvelut ihan saapusalla, Niiranen sanoo paksulla kainuulaismurteellaan.

 

Niiranen asuu yksin. Keiteleelle muuttaessaan hän ei tuntenut seutua lainkaan, ja lähin naapuri on puolen kilometrin päässä.

Kohtaamiset uusien naapurien kanssa voi hänen mukaansa laskea yhden käden sormilla.

– Kerran pihaan täräytti autolla yli 90-vuotias mies, hänen kanssaan olen jutellut.

Toinen, yhtä iäkäs kylänmies on kertonut Niiraselle hänen ostamansa tilan, entisen torpan, historiasta. Mies on syntyisin tilalta. Yksi naapuri ajaa puolestaan lumet Niirasen pihasta.

– Sovittiin, että katsellaan maksua sitten keväämmällä.

Yhteisöllisyyttä siis on, mutta se on sellaista laatua, joka näyttäytyy harvakseltaan.

 

Ei Niiranen aivan yksin ole. Joulukuussa hän otti kissan.

Kissan nimi oli Rita, mutta Niiranen antoi sille nimeksi Pantera amerikkalaisbändin mukaan. Niiranen otaksuu, että Pantera on yhdeksänvuotias.

Kun siirrämme autoa ja auomme rakennusten ovia, Niiranen kyselee kissansa perään. Hän antaa sen kulkea vapaasti mutta huolehtii, ettei se juokse auton alle tai telkeydy navettaan.

– Reipas katti. Se metsästää myyrät, mutta enemmän se on seuraeläin.

Niiranen ei pidä itseään erakkona ja sanoo, ettei pode yksinäisyyttä.

– Mielelläni pyörin ihmisten ilmoilla. Jos täällä tulee ikävä, sitten pitää lähteä moikkaamaan kavereita. Ei täältä nyt niin pitkä matka ole.

Hän toteaa, että yksinäisyys ja yksin oleminen ovat kaksi eri asiaa.

– Yksin olemisessa parasta on, että saa tehdä mitä lystää.

Kun Niiraselta kysyy, millainen on hänen tyypillinen päivänsä, hän sukii pukinpartaansa ja miettii hetken.

– Mitähän tässä, hän aloittaa.

– Polttopuita kantelen. Aamupäivän touhuan jotakin, sitten laitan ruokaa, sitten lueskelen ja sen semmoista. Jossakin välissä käyn postilaatikolla.

Rutiineja on, mutta eläminen ei tunnu rutiininomaiselta.

– Ei täällä ole kahta samanlaista päivää.

Niirasen isä on insinööri. Äiti, jo edesmennyt, teki työuransa kirjanpitäjänä.

Uuden opettelu näyttää olevan Niirasella verissä. Hänellä on kaksi perustutkintoa ja tuoreimpana tietotekniikan insinöörin tutkinto vuodelta 2016.

Kun Niiranen lueskelee, hän saattaa ottaa käteensä esimerkiksi vanhan sepän käsikirjan, jonka hän löysi talon hyllystä.

Niiranen aikoo perustaa navettaansa metallisepän työpajan. Työkalut ovat jo valmiina, tulisijan teko on kesken.

Niiranen näyttää ensimmäistä luomustaan, viidenkymmenen sentin kolikosta takomaansa kuparisormusta.

– Ei minulla ole sen kummempaa suunnitelmaa. Teen mitä mieleeni juolahtaa.

 

Sen verran Niiranen on suunnitellut, että lumien sulettua hän alkaa kunnostaa tonttinsa kasvimaita.

– Mitä omavaraisempi, sen parempi. Kotieläimiä olen miettinyt myös, kanoja meinasin ottaa jo ensi kesänä.

Niirasen elämänasenne näyttää siltä, mitä kutsutaan downshiftaamiseksi tai leppoistamiseksi.

Muotitermit kuullessaan Niiranen on hermostua ensimmäisen ja ainoan kerran haastattelun aikana.

– Asuinpaikkahan tässä vain vaihtui, ja töitä pitää etsiä vähän kauempaa kuin ennen. En minä tuommoiseen lähde.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .