Kuusi tölkkiä maksaa vähemmän kuin sixpack – uuteenkin alkoholilakiin jäi kummallisia pykäliä, ja esittelemme niistä kuusi selityksineen

Sohvatarjous ei saa kestää pitkään, oluttarjouksen täytyy kestää pitkään.

Alkoholilain viime talven uudistuksella tavoiteltiin norminpurkua. Alkoholin myyjien ja markkinoijien on silti otettava huomioon muun muassa nämä pykälät.

Kaljatarjous kestää pitempään kuin sohvan ale

Vähittäiskauppa saa mainostaa alkoholijuomien alennettua hintaa vain siinä tapauksessa, että tarjous on voimassa vähintään kaksi kuukautta. Esimerkiksi oluttarjoukset ovat tämän vuoksi yleensä voimassa hyvin pitkään.

Muiden tuotteiden alennusmyynti saa Suomessa kestää yhtäjaksoisesti enintään kaksi kuukautta. Markkinaoikeus on antanut tuomioita esimerkiksi sohvien jatkuvista alehinnoista.

Ryhmäpäällikkö Kari Kunnas Valvirasta kertoo, että alkoholilaki on erityislaki, jota sovelletaan yleislain eli tässä tapauksessa kuluttajansuojalain sijaan.

– Tarjoushintaa koskevien rajoitusten tarkoitus on suojata heikkoja kuluttajaryhmiä sekä rajoittaa halvan alkoholin käyttämistä niin sanottuna sisäänvetotuotteena, Kunnas perustelee.

Lainkohta ei ole uusi. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) hallitusneuvos Ismo Tuominen kertoo, että kun pykälää säädettiin, kaupat saattoivat mainostaa esimerkiksi juhannuksen alla hyvin lyhyen aikaa jopa tukkuhintaa halvempaa alkoholia.

Nytkin olutta saa tosin myydä tarjoushintaan vaikka vain yhden viikonlopun ajan, mutta alennusta ei saa mainostaa myymälän ulkopuolella.

Kuusi tölkkiä maksaa vähemmän kuin sixpack

Alkoholilaki kieltää myymästä alkoholia monipakkauksissa halvemmalla kuin yksittäin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksittäin myytävän oluttölkin hinta määrittyy halvimman monipakkauksen mukaan.

Usein suurimman pakkauskoon eli 24 oluen laatikon tölkkihinta on sama kuin yksittäisen tölkin, mutta esimerkiksi sixpackissa tölkit tulevat kalliimmiksi.

– Pykälä ei pakota, että samassa tuotteessa olisi aina sama litrahinta. Oluen valmistajalla on erilaisia kustannuksia riippuen siitä, minkä kokoiseen tölkkiin tai millaiseen pakkaukseen tuotteita pakataan, Kari Kunnas sanoo.

Kaupan pitää myydä enemmän elintarvikkeita kuin alkoholia

Kauppa tai kioski saa alkoholin myyntiluvan vain, jos yritys tarjoaa monipuolisen valikoiman päivittäin tarvittavia elintarvikkeita, eikä alkoholijuomien myynnin osuus ole selvästi suurempi kuin muiden elintarvikkeiden myynnin osuus.

Säännöksen tarkoituksena on ollut estää esimerkiksi kesäaikaisen kaljakioskin perustaminen.

– Lakiin on tavallaan piilotettu lähikauppojen tuki. Maaseudun lähikaupalle kuuluu antaa oluen myyntilupa, mutta kesän ajaksi perustettavalle, lähinnä alkoholijuomia myyvälle kioskille lupaa ei myönnetä, STM:n Tuominen perustelee.

Myynnin osuuksia ei ole juuri seurattu luvan myöntämisen jälkeen, mutta uuden lain myötä seuranta tihenee.

– Ongelmia voi tulla esimerkiksi pienille kaupoille tai isojen teiden varrella oleville huoltoasemille, joilla oluen ja siiderin myynti on todella suurta, Kari Kunnas Valvirasta arvioi.

Ravintola ei saa myydä pelkkiä isoja oluita

Ravintoloissa alkoholijuomia täytyy olla saatavilla perusannoksina. Esimerkiksi väkevien alkoholijuomien perusannos on 4 senttilitraa, useimpien viinien 12 senttilitraa ja mietojen alkoholijuomien, kuten oluiden, 33 senttilitraa.

Ravintola ei siis voi myydä pelkkiä isoja tuoppeja, vaikka se olisi hanaoluen tyypillisin tilaus.

Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ry:n varatoimitusjohtajan Veli-Matti Aittoniemen mukaan pykälästä ei ole vaivaa ravintoloissa, mutta se on otettava huomioon isoissa tapahtumissa, joissa lasketaan hanasta lähinnä yhtä juomakokoa.

– Osa ratkaisee sen niin, että ottaa mukaan jotain oluttyyppiä pullokoossa perusannoksina, Aittoniemi kertoo.

STM:n Ismo Tuomisen mukaan peruskoon vaatimus on laissa, jotta asiakas voi halutessaan aina laskea nauttimansa annokset.

Maanomistaja päättää, sopiiko laavu anniskelualueeksi

Tapahtumajärjestäjät voivat nyt hakea anniskelualueeksi festarikentän lisäksi esimerkiksi laavun vaikkapa koiravaljakkoreitin varrelta.

Aiemmin matkailuyrittäjät saattoivat kiertää lakia esimerkiksi niin, että laavun viereiseen lähteeseen oli piilotettu viinipullo, joka sitten ”sattumalta” löytyi taukopaikalta.

– Nyt pysähdyspaikat voi hakea laillisiksi anniskelualueiksi, MaRan Veli-Matti Aittoniemi sanoo.

Toinen asia on, voiko anniskelulupa-asioiden hoitamista pitää vieläkään erityisen helppona.

– Ensin tilan omistajan tai haltijan on haettava alueelle hyväksyntä anniskelualueeksi. Kun aluehallintovirasto on sen hyväksynyt, tapahtuman järjestäjä tai anniskeluyrittäjä voi tehdä ilmoituksen anniskelusta alueella, Valviran Kari Kunnas kertoo.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .